Kauan odotettu (mitä suurimmalla innolla tottakai) polvioperaatio on vihdoin tiedossa parin viikon päästä. Totta mooses hyvä, että jonotus on maksuton...ei vais, vaan että jonotus on ohi. Heinäkuussa mut Hyksin leikkausjonoon laitettiin, joten ihan ei venytty hoitotakuun rajoihin, mutta melkein. Toisaalta harmittaa sinänsä, että tiedossa on taas jonkunmoinen aika hyvin rajoitettua liikkumista, kun nyt olen kuitenkin pystynyt tekemään melkein kaikkea, mitä mieleen on tullut. Esimerkiksi laskiassunnuntai meni lautaillessa Himoksella. Se oli aika ultimate-testi kyllä polville ja tiedostin riskit....mutta leikkaukseenhan sitä oltiin menossa ;) Tiedä sitten johtuuko tietyistä puutteista raajojen kunnossa vai onko vaan ihan iän mukanaan tuomaa varovaisuutta, mutta laskiessa sen kyllä huomaa hyvin - nuoruuden rämäpäisyys on ainakin osittain taaksejäänyttä elämää. Ihan ei uskalla täysillä päästellä kun takaraivossa hakkaa, että an halua kaatua naamalleni, en halua kaatua naamalleni,,,, Osin tietysti liittyy varmasti myös vahvaan lautailutekniikkaani. Jos tätä lukee joku, joka oli mukana Sierra Nevadan leirityksillä, niin todettakoon, että Himoksen siirtymäreitit olivat vähän helpompia hallita!

Siitä asti kun käspalloilulle tuli stoppi, olen koittanut myös enemmän tai vähemmän aktiivisesti miettiä, mikä voisi olla hyvä agressioiden ja energioiden purkulaji tästä sitten eteen päin. Tai ehkä siis sen jälkeen, kun tuosta polvesta on taas toivottavasti tehty vähän kestävämpi peli. (keeping my hopes up) Voi kuinka moni onkaan mulle suositellut uintia. "Sehän ois sulle tosi hyvä." "Mites uinti, siinähän ei nivelet kärsi?" No jooo-o.

Uinti on ihan ok. Olen onneksi oppinut 8. Turun vuotenani miten mennään Impivaaran hallille ja  kilometri kauhomista plus sauna on ihan hyvä aamunalotus-setti silloin tällöin. Mutta mulla urheilu on tähän asti tarkoittanut sellasta täysillä tekemistä, hiki pinnassa ja huohottaen - vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Ja sellasesta mä nautin, ja sellaista sen pitäisi olla. Joogat ja uinnit ja venyttelyt ovat toki hyvää vastapainoa, mutta jostain sitä pelinriemua olis saatava. Pari viikkoa sitten otettiin kaverin kanssa tasaväkinen sulkapallomatsi ja vähänkö oli kivaa! Tosin ei polven mielestä jälkeenpäin, vaikka itse pelin aikana co-operoi ihan mukavasti. Ja tää  kiukuttelija oli se "terve" polvi....Lienee paikallaan hankkiutua tarkempiin tutkimuksiin vielä senkin kanssa jossain vaiheessa;)

Hiihtämässäkin olin tuossa, ja kyllä sekin kelpaa. Hiihdon suhteen olenkin aika toiveikas, sehän ei ainakaan täristä samalla tavalla kuin juoksu. Josta mua on varoitellut parikin ammatti-ihmistä, tosin toiselle heistä olen täysin katkeroitunut monesta syystä, joten hänen mielipiteillensä pyllistän. Mutta eräs fyssari juuri suositteli mulle juoksusta luopumista ja tilalle kävelyä. No hejssan,,,taas sama dilemma. Ihan kiva käydä kävelyllä, mutta ei se mulle mene yhtäläisyysmerkkeihin urheilemisen kanssa.

Että semmosia pohdintoja aamutuimaan. Nyt kuitenkin paistaa talviaurinko ja töiden alkuun on vielä tunti, joten taidan käydä jokirannassa kävelyllä. Niinkuin vapaa-ajan aktiviteettina, illalla sitten kuntopiiriin silleen urheilumielessä!