Tässä ensin paras nähtävyys Tallinnassa

heipati.

Jihatsu, olen kirjoittanut graduni johdannon. Kyllähän se varmasti tulloo vielä ottamaan iskua, ensin seminaarissa ensiviikolla saamansa arvostelun jälkeen ja sitten varmasti vielä minun viisastuessa entisestään tutkimusteni edetessä. Mutta onpahan ainakin osatyö tehty sen suhteen. Tästä palkitsin itseni käymällä kampaajalla:) toimii! Muutenkin olen kyllä vähän panostanut hyvinvointiin viime aikoina, ei ole ainakaan ollut liian arkista meno.Tallinnassa kävimme toteamassa, että Tallink Spa on hieno hotelli kylpyläosastoineen. Ihan ei tajuttu miten kaikkia saunoja käytetään, mutta pääasia että hengiteltiin kovasti erilaisia höyryjä ja puljattiin poreissa. Lisäksi otimme pari kauneushoitoa mieheen, ai että oli sitten nättejä tyttöjä lautalla seuraavana päivänä. Oli miten oli, sopiva syysreissu kaikin puolin, kiitos Mariialle maittavasta matkaseurasta ja Tallink Siljalle edullisesta lomasta!! Nyt on sitten tänä vuonna ansaitut vapaaliput käytetty, mutta eipä tuota vuottakaan enää ole paljosti jäljellä. Kenties ansaitsen niitä vielä lisää. Työtilanne on nyt vähän hakusessa, contact centeriin Pasilaan tätä etäsopimusta ei enää jatketa ensi vuonna. Terminaalista on kyllä näytetty vihreää valoa, että siirryn heidän palkkalistillensa. Mutta vielä ei ole mitään paperilla, joten remains to be seen. Pikkujouluihinsa ainakin kutsuivat ensi viikolla, hyvä merkki??? Täytyy vaan muistaa käyttäytyä vähän vähemmän annumaisesti kuin joskus pileissä...

Ruåtsin maallakin pyörähdimme Åbo kanariefåglar-pelaajaattarien kanssa, olin huoltaja tai jotain. No, kuski, ensiapu, Suomeen unohtuneiden pelivaatteiden korvaajien etsijä... Ihan hauskasti reissu meni niinkin. Se oli aika napakka paketti, lauantai-iltana myöhään lähtö Naantalista ja paluu maanantaiaamuna kuudelta. Ja sitten virkeänä töihin... Reissua pukkaa vielä viikonlopullakin, tosin nyt ihan vaan Turku-Helsinki-akselilla. Perjantaina koulutuspäivä Pasilassa ja lauantaiksi sitten tagas Turgu urheiluhistorian seminaariin ja pikkujouluilemaan Helsingin suunnalta saapuvien vieraiden kanssa. Jipii, sitä odotellessa. Pitää pistää puuro jo pian hautumaan!

Tosi kurjiakin uutisia olen kuullut yhdeltä rakkaalta ystävältä hänen perheeseensä liittyen. On niin vaikea suhtautua siihen kun toinen menettää läheisiä ihmisiä ja vielä ihan liian nuorena. Kun ei edes pääse halaamaan niin täytyy tyytyä olemaan hengessä mukana ja toivomaan että lähellä on tarpeeksi halaajia! Eikä Jokelankaan tapahtumiin voi löytää mitään oikeaa suhtautumistapaa, kun ei järjellisiä selityksiä tuommoisille asioille ole. Mutta poltetaan kynttilöitä ja koitetaan niillä valasista marraskuun synkkyyksiä, eikös!!