Ääkkääk, lupasin itelleni että olen yhteentoista mennessä peiton alla...aamuvuoro alkaa kello 7. Mutta nyt on 23.02 ja Karpolla on asiaa niin ei voi auttaa. Enkä mä kuitenkaan unta saisi. Heräsin tänään täydellisen hämmästyneenä 10.30. Se siitä aamuksi suunnitellusta punttiksesta ja suoraan melkein sovitulle lounaalle;) Ja itseensä luonnollisesti varsin tyytyväisenä. Nojah, mutta en jaarita nyt enempää, koska mut sai tänne inspiroitumaan tällä erää tietty nalle. Tai oikeastaan taas tietty blogi, josta hyviä kirjoitelmanaihelmia aina silloin tällöin bongailen! Siellä ystäväni pohti, mikä olisi sellainen esine, josta viimeiseksi haluaisi luopua. Itsekin tätä pohtineena tiesin heti. Ja aiheeseen liittyen, mua on jo pidempään harmittanut City-lehden palsta, jossa joku henkilö aina kertoo kolme luottotavaraansa. Aina siinä on mun läppäri ja mun kello ja mun mp3. Jaabajaaba. Onhan ne juu arkea helpottavia ja rikastuttavia kaikkinensa, enkä minäkään niistä haluaisia vapaaehtoisesti luopua. No, Tallinasta ostetusta kellosta ehkä ekana, koska sitä ei saa siirrettyä kesäaikaan;) Way to be tarkkana kun kauppoja tehdään.... Mutta pah. Kyllä MINÄ EN LUOVU Sari-nallesta. Kuten kohta kuvasta näkyy. Sen olen saanut kummiltani syntymäni tienoilla. Ja alkuperäisasusta ei ole juurikaan mitään jäljellä, Naama, mutta sekin alkaa olla aika hataraa tekoa. Tekohengitystä nallelleni on antanut (muistaakseni) ainakin äiti, sekä mummo, sekä amerikan mummo. Joku teki uuden vartalon, joku pisti kaulukset ettei pää irtoa, ja joku ompeli korvien päälle sukanpäät vahvistukseksi. Ennen nukuin Sari kainalossa, mutta nyt jo aika pitkään on tarvinnu pärjätä ilman, koska  hän ei enää oikein kestäisi sitä. Saa hengata vaan sohvanreunalla Bembölen Kahvitupa hikinauha päässään ja nauttia karhunelämästä. Mutta mitä mää teen tuolle päälle kun mun käy nallea ihan kauheesti sääliks, se on ruumiillisesti jopa enemmän rikki kun omistajansa!!??