Äitini on säästänyt joskus abouttiarallaa veikkaisin 6-vuotiaana kirjoittamani joulurunon, jossa sanotaan muunmuassa että joulunurmikko vihertää. Joko silloinkin on ollut hiukkasta heikompi lumitilanne, tai sitten oon vaan ollut kasvihuoneilmiömeedio. Tänään tuli tosi epätodellinen tunne kun läksin aamupäivällä lenkille ja tapahtui sellainen kummallisuus, että aurinko näyttäytyi. Yhtäkkiä Samppalinnan puistossa näytti ihan kun olisi huhtikuu. Kaunista, mutta VOI VOI. Talvea odotetaan- täällä!!!!

No, pikkujouluja on kuitenkin vietelty ja jouluostoksia tehty, joten väkisin hyvää tulee. Nyt on (toivottavasti!) lillajulit ohitettua elämää, oikein hauskoja olivat mutta kunto alkaa loppua;) Työtkin on loppu tämän vuoden osalta näillänäkymin, eli Sales Agentin linja on nyt suhtkoht kiinni. Paitsi - jos joku haluaa vielä ennen vuodenvaihdetta Siljan tai Tallinkin merimatkoille, niin mulla on pienoinen pino -50% alennuskuponkeja joille ei kyllä enää tule käyttöä. Kiinnostuneet ottakaa yhteyttä sihteeriini.

Lähiaikoina olen ollut myös aika kultturelli- viimisimmän viikon listalla Helsingin kaupunginteatterin Kaunotar ja hirviö, Tavastian Apulanta ja elokuvissa Musta jää. Kaikki omalla tavallaan hyvin vaikuttavia. Joudun ehkä josoispakkovalita, yllättäen antamaan Apulannalle eniten pisteitä näistä, mutta kisa ei olekaan reilu koska ne on niin ylivoimaisia;) Keikka oli mitä mielenkiintoisin, kiertueen viimeinen. Sen kunniaksi välispiikkiä oli kovin runsaasti, suurin osa siitä aukeni tosin hiukan vaikeasti muille kuin kulloisellekin kaskunkertojalle. Mutta niin aina! Kaunotar ja hirviö kohtasi hieman murkkuiässä olevan serkkupoikani kohdalla haastavan ja etukäteen vastahakoisen yleisön, mutta sai arvioksi että "no voin mä sanoo ettei tää ollu IHAN niin huono kun luulin", joten putkeen meni;) Ja Mustan jään olin halunnut nähdä jo pitkään, olikin vallan näkemisen arvoinen. Käänteitä ei ainakaan puuttunut ja näyttelijät olivat tasokasta ryhmää.  Suosittelen siis kaikkia edellämainittuja jokaiselle! Ja ens viikolla vielä Turun ylioppilasteatterin PMPP:n sanotuksiin perustuvaan näytelmähän, sivistyminen jatkuu.

Urheilurintamalla olen saanut reiteni nähtävästi ikuiseen tilttiin osallistumalla viime viikolla Åbon naisten ja miesten yhteisharjoitukseen johon kuului kyykkykävelyä 10 kg painon kanssa. Ei hyvä juttu. Olen osallistunut treeneissä asteittain muutenkin lisääntyvässä määrin, alkaa olla aika käydä vakavat henkiset mittelöt uran suunnasta joulukuun aikana. Kaikki järjen äänet otetaan vastaan, mutta en osaa luvata meneekö jakeluun! Minien treeneistä tulee nyt joulutauko, tervetuloa! Se on ollut ihan hauskaa hommaa, mutta sanoisko että melko mehut vievää sunnuntai-iltapuhdetta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Että silleen. Oliko muuten vähän romanttisia maajusseja finaalissa? Varsinkin se yks pariskunta kalakiskassansa! Kuka näki? Helmee!