On ne ihania, sunnuntaiaamut kun ei ole kiire mihinkään. Parasta, kun kerrankin voi lukea ihan rauhassa koko Hesarin ilman että tulee kauheita omatunnontuskia siitä, että pitäisi jo mennä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että ehtii hätäisesti kartottaa (mun takakannesta alkavassa järjestyksessä) päivän Salkkarijakson nimen, Viivin ja Vagnerin, suorittaa 10 kysymystä, tsekata ettei käsipallosta ole varmasti kirjoitettu mitään ja varmistaa eikä lähiympäristöstä ole räjäytetty mitään suurempaa;) Sunnuntailiitteen D-osa on sitäpaitsi parasta koko lehdessä. Hesarin parista voikin sitten luontevasti siirtyä tänne toisenlaisen kirjallisen ilmaisun pariin.

Huomasin, että koko blogi oli kokenut hetkellisen pimentymisen, oho. Mutta iihan insinööristi palautin sen parilla klikkauksella, oho. Jotain hyötyä noista ohjelmointitaisteluista konttorilla! Ja tässä ihan positiivista se, että toimenpiteen aikana ruudulla ei välkkynyt 10 eri puhelinjonoa punasella kertoen, että joku on siellä odottanut pimelipompelia kuunnelleen 35 minuuttia päästäkseen kommunikoimaan kanssani siitä, mitä en nyt valitettavasti juuri tällä hetkellä voi hänelle toimittaa,,, Positiivinen asia bittirintamalla on se, että pääsen kotoa nyt yliopiston Spark-verkkoon. Tarkoittaa huomattavasti vakaampaa ilmaista yhteyttä, kuin muinaiset verkkoviritykset. Yllätyin kovin iloisesti tästä havainnosta. Vaikka hieman tietysti kyseenalaista, kuinka positiivista on kotona opiskelun, tai sen yrittämisen, kannalta nettiin pääsy. Mutta eipä tuo multa ole koskaan oikein muutenkaan onnistunut, joten lukusalien kutsua kuunnellen.

Vähän on kyllä hassua, kun ei ole mitään luentoja. Pikkusen jopa kaipaa sinne salinperälle haukottelemaan. Mutta eipä tässä ajankulutusongelmia ole ollut, joten koitan kai olla ottamatta selville, olisiko jotain kiinnostavia kurssituksia meneillään. Gradun tutkimussuunnitelman käsittelyn on viikon päästä, se on väännetty. Voisi jatkaa samalla lennolla johdantoon. Olen kyllä ihan innoissani aiheesta edelleen ja jonkun verran saanutkin luettua teoriaa ja aineistojani. Se on se suuri ja vaikea tyhjän word-tiedoston avaaminen edessä sitten vähitellen.

Mitäs sitten vielä. Lähden tästä kohta kannustamaan åbon kanarialinnuttaria voittoon karjaan pyssyistä, oi kunpa oisin voinut olla mukana mutta enpä vaan voi. Polvi otti viikolla menneellä paljosti takapakkia ja kipeyty ihan out of the blue niin että tällä hetkellä taas aika kaukanen ajatus että sillä minkäänlaisia loikkia suorittaisi. Prkl, mutta en nyt jaksa tällä hetkellä miettiä asian syvyyttä ja vakavuutta, konkkaan menemään. Ja mulla on uusi pyörä, ah niin hieno musta Nostalgia Panther, jolla voin polkea kivutta. Elämän suuria iloja!!! Aika huvittavaa muuten, kävin ensin toisessa pyöräkaupassa kattomassa valikoimia, niin nuori myyjäpoika alotti kaupanteon kysymällä, että minkä väristä olin ajatellut??  No, jos siitä mallista vaikka kuitenkin ensin lähettäisiin......Ei se sentään ollu autokauppa!!!!

Eilen oltiin Sussun kanssa nauramassa Ismo Leikolalle&co Standup Turun päätösklubilla, parin tunnin naurut ovat aina oikein virkistävä kokemus. Esim Mexicon pikajuna-biisi sovitettuna Pendolinon myöhästymislauluksi oli aika viihdyttävä. Ja kun hauskoista kokemuksista tuli puhe, niin Kaupunginteatterin TÄTI JA MINÄ http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=tati oli ihan ihan huippu. Sellasta tykitystä kahden näyttelijän voimin, joista toisella noin 10 repliikkiä koko näytelmässä. Kun on lavakarismaa niin muuta ei tarvita! Suosittelen! Ritva Valkaman ilmeet puhuvat enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

Vale, que lastima pero adios, me voy... eli se on loppu ny, harmi.