Hei vaan.

Tämä on siitä legendaarinen päivä, että tein juuri viimeisen työvuoroni Pasilassa. Ainakin tältä erää. Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu....Hrrrrrr että olikin tänään jo koleata. Mutta toivokaamme raikasta ja sopivan kirpeää ja keltasta syksyä, eikös sääherra tän kesän pottuiluidensa jälkeen olisi sellaisen pystyssä?

Ite ainakin lähden ihan innolla tulevia aikoja kohti, viikonloppuna kävin Turussa jo vähän haistelemassa tunnelmaa (ja tuttua hienhajua Samppalinnan pukukopissa) ja on sinne taas kiva palata. Siis Turkuun, ja olisihan Samppalinnan urheilupyhättöönkin toki. Mutta kaikki ajallaan, sanoi polvi kun särkemään alkoi. Viikon päästä maanantaina on jo Turun terminaalissa ensimmäinen työvuoro, joten liikaa ei tarvitse vierottautua merihenkisestä myyntivireestäkään.

Niin, ja sitä vaan halusin sanoa, että voi kun muistaisimme useammin kertoa toisillemme jos ajattelemme heistä positiivisa ajatuksia. Saksalainen ystäväni vuosimallia vaihtareina -97 justiin kirjoitti kuulumisiansa ja lopetti sanomalla "I just want you to know that I just have to write so much, because there are so many days that I don't see you and I really miss and love you! :-)" Kylläpä tuntui kivalta. Eikä tullut kellekään kovin kalliiksi:)

Niin että peace and love and understanding vaan kaikille!