Palaankin sorvin ääreen tällä kertaa huomattavan nopeassa tahdissa. Turussa (niinkuin vissiin muuallakin Suomen maassa) pyryttää lunta niin että kävellessäkin tarvitsisi tuulilasinpyyhkimiä. Se varmaan rajoittaa vähän risteilynostajia, koska täällä meidän putiikissa on melko lailla hiljaisen oloinen aamupäivä. Joten voin blogata.

Kun suomalaiset niittävät menestystä Liberecin MM-laduilla, on varmaan monellakin heräillyt jokusen vuoden kateissa ollut into seurata hiihtoa. Minua ainakin pitkästä aikaa harmittaa, että missaan melkein kaikki lähetykset. Kaukana ovat kumminkin ne ajat, kun yläasteella lintsattiin porukalla koulusta ja kokoonnuttiin katsomaan Myllylää ja Isometsää ja loppukirin aikaan karjuttiin ja hypittiin innosta...Lahdessa oltiin jopa paikan päällä ja niiden kisojen tarina onkin tietysti kaikille tuttu. Eikä mitään voi sille, että nytkin vähän arveluttaa tämä yllättävä menestysrypäs....toivottavasti ei perästä kuulu! Mutta ihan siis hauskaa, että hiihto taas aikaansaa kiinnostusta, on se kumminkin hieno laji. Räkä poskella ja täyrellä syrämmellä:)

Mutta oikeastaan pointtini oli se, että yllätyin vähän kurkatessani kisojen menestyneimmän suomalaisen, Aino-Kaisa Saarisen kotisivuille. Siellä henkilötietoja esittelevän sivun kuvassa poseerataan sitten sauvat kädessä, mutta valkoinen paidake auki, rintaliiveissä ja koruissa. http://www.ainokaisa.com/aikkubioarticle.html

Kirjoitin gradussani yhden alaluvun siitä, mikä on naisurheilijoiden oma osuus ulkonäön ja seksikkyyden korostamisessa. Media tekee omia valintojaan siinä, millaisia asiota nostaa keskiöön urheilusuorituksia kuvatessaan ja naisten kohdalla suoritukset eivät toden totta aina ole olleet suurimman mielenkiinnon kohteena. Mutta nykyään on kuitenkin selvä peli, että naiset eivät suurimmassa osassa tapauksia ole mitään avuttomia seksismin uhreja, jos tulevat tunnetuiksi muistakin kuin urheilullisista avuistaan. Tuo Saarisen kotisivuilleen valitsema kuva kertoo siitä melkolailla hyvin. Jotenkin en odottanut hänen kohdallaan sellaista, vaikka toisaalta, enpä tosiaan ole hiihtoa niin paljon lähiaikoina seurannut, että osaisin arvioida mitä keltäkin odottaa sopii.

Mutta eipä siinä. Kukin taaplaa tyylillään. Hurraa vaan menestykselle ja silleen.