Annan päivän kunniaksi annan Anna-Marialle luvan lusmuilla vielä hetken, ennen kun se alkaa kovin pohtimaan gradun otsikkoja. Olen nyt jo muutamalle ihmiselle kertonut, että aion sen tekeleen lähettää pois tämän viikon aikana. Ja jos nyt julistan tännekin, niin entistä suurempi shame shame on me jos ei onnaa. Vaikkenpä oikein tiedä, mihin saisin aikaa sen kanssa vielä muuhun käytettyä kuin noihin otsikohin, paitsi tietysti jos alottaisi ihan alusta! Tai siirtäisi sadatta kertaa jonkun kappaleen toiseen paikkaan? Eih.

Seuraava aihe. Milloin oi milloin saadaan uudestaan lunta?  Turussa taas nurmikot vihertää. Ei tule joulumieltä, vaikka kortteja muutamia äsken kirjoittelenkin. No, pari viikkoa armon aikaa. Kaverin blogista juuri luin lumisadetunnelmia Keski-Suomesta. Kateellisena. Viikonloppuna olisi myös tarjolla luistelukeikka Turussa, no ehkä jäät tosin saadaan ihan hyvin kasaan pikkupakkasella. Jos ei ny vettä sataisi. Pitäsköhän terottaa luistimet oikein sen kunniaksi, ensi kertaa n 15 vuoteen???

Sunnuntaina olin myymässä kirpputori Valtterilla Vallilan makasiineilla. Ihan hauska kokemus, väkeä riitti vaikkei nyt mitään miljoonakauppoja tullutkaan. Olisiko suurin yksittäinen myyntini ollut kaksi kertaa käytetyt kivat (harmillisen hiertävät)kesäkengät 3,5 eurolla. Piru vie, olin niistä aikonut vähintään 8 pyytää :  )  Mutta aika äkkiä tuolla ahneus rapisee ja tilalle tulee vaan pakkosaadamyytyä-mieli. Kun eipä niitä rojuja jaksaisi eestaas raahata. Kummallista kerrassaan on, että parhaita myyntiartikkeleja ovat puolittaiset hajuvesipullot vuosimallia 1990.... En tajua, miksi ihmiset ostaa niitä, mutta olin varautunut pienellä kokoelmalla aiempien kokemusten perusteella. Ja ensimmäisinähän ne menivät. Weird, weird. 

Innokkaimmat asiakkaat hyökkäsivät jo kimppuun ennen kun oltiin saatu mitään tavaraa esiin, tuntia ennen virallista aukeamisaikaa. Tuo on selvästi monille elämäntapa, niin myyjille kuin asiakkaillekin. Ja onhan siellä löytömahdollisuuksia, kaverikin löysi unelmiensa vanhan teepannun, jota oli turhaan koittanut kaupoista ja netistä metsästää. Ja itse sorruin vastapäisen tiskin mummojen kutomaan pipoon. Niilläkin oli siellä selvästi ihan vakibisnes, tiski täynnä pipoa ja uutta syntyi kolmilla puikoilla koko ajan. Mutta kyllä me totesimme, että kerta silloin tällöin tuota riemua riittää. Miten usein sitä jaksaisi loppujenlopuksi pitkää päivää väitellä tätien ja setien kanssa, onko 2 euroa liikaa paidasta, vai pitäisikö se nyt kuitenkin myydä euroviiskymmenellä...Mutta toki, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki kirppistoiminnalle sinänsä, mahtavata että jotkut omat turhakkeet voivat löytää uutta onnellista elämää jonkun enemmän niitä arvostavan luona! UFF:in laatikkoon meni puolet ylijäämävarannoista, puolet jäi vielä odottamaan seuraavaa keikkaa. Kunhan on vähän latauduttu taasen.