No ehkä siinä biisissä laulettiin oikeastaan Molto molto molto, mutta minun suuntana on huomenna Malta. Joten nyt siinä lauletaan noin.

Huomenissa aamutuimaan on tosiaan tullut pitkään kalenterissa merkittynä ollut aika lähteä lentokentälle ja suhahtaa Amsterdamin kautta Vallettaan ja sieltä kai joku kuskaa minun St.Julianin rantakohteeseen. Jossa vietän seuraavat viikot kolmenkymmenen 13-18 vuotiaan tyypin menoja vahdaten ja yrittäen heille hupia tuottaa. Melkein kaikki iloiset kielikurssilaiset ovat saksalaisia, muutama tsekki ja yksi venäläinen joukossa. Mutta englanti onneksi kurssikielenä, muuten olisi ainakin mun kontribuutio kielenoppimiseen melko kyseenalainen!

Jännä lähteä, oikein muuta en osaa ounastella kuin että aurinkoa lienee ainakin luvassa. Ja se on hyvä asia se! Vaikka tällä hetkellä tietysti täällä kotomaassakin on melkoisen ihanaa. Suomen kevään hitaastitulossa on ehdottomasti hyvätkin puolensa, nyt kun vihdoin on vihreää ja kukkaista niin ei voi kuin huokailla ihastuksesta koko ajan. Olen ollut viimeisimmän viikon Kauniaisissa, ja täällä kyllä äitin kukkapenkit kukoistaa:

1243329143_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1243329228_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1243329364_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toukokuu on ollut tänä vuonna kesälomakuukauteni, ja ihan hyvin se on tullut kulutettua. Jyväskylä, Mikkeli, Sulkava ja Turku ovat olleet keskeisimmät lomakohteet. Kesäaktiviteetteihin sisältyivät myös yhdet varsin kauniit häät ja yhdet rattoisat polttarit. Lisäksi urheilukiletoni on loppunut, huraa. Vaikka totuuden nimessä on kyllä myönnettävä, että sitä loppumista en ole vielä ihan kauheasti hyödyntänyt,,,,pitää ottaa pehmeä lasku. Mutta kunhan palaan Maltalta ja siirryn tagas Turgu, vakaa suunnitelma on ostaa rullaluistimet (ja kaikenlaisia suojuksia!) ja aloittaa uusi riehakas harraste Aurajoen rantamilla.

Viime aikojen parhaisiin suorituksiin lukeutuu toki myös putoaminen järveen vaatteet päällä ja puhelin taskussa. Taas yksi luuri koki hukkumiskuoleman....vasta neljäs. Nokialla ei kuulemma valitettavasti ole vedenkestäviä puhelimia. Tämä kyllä oli enemmän laiturin vika kuin minun, kaverin mökillä laiturin pää, josta pidin kiinni vettä järvestä nostaessani, vain yhtäkkisesti irtosi ja putosi kanssani veteen. Splendid. Vähän niinkuin extempore-ohjelmanumero polttarien jälkeiselle aamulle.

Mutta ei kun kohti uusia haasteita vaan. Pitäkää peukkuja!