Heivaan. En muista sanoinko jollekin ääneen viime viikolla, sen mitä pariin otteeseen ajattelin - että olen pelottavan hyvällä mielellä kaikesta. Aurinko meni jotenkin suoraan sieluun:) että ihan varmaan kohta kosahtaa jotain kovemmin. No, niin ainakin aattelin, ja kosahtihan se. Vielä ei oo selvillä kuin kovasti; polvilääkärille alan soittelemaan huomenna. Mutta perjantaina tosiaan muuten varsin menetyksekkäässä pronssipelissämme (voitettiin BK 7 maalilla, huomenna siis jos ei katastrofoida niin pitäs varmistaa mitalit Karjaan illassa!!!) mun leikattu polvi päätti sanoa poks aika alkuvaiheessa. Ei missään tilanteessa, vähän vaan niksnaks ihan itestään kesken puolustuksen.....Pelkään tietty pahinta eli polvitermein ristisiteiden katkeemista eli mun termein yhtä helvettiä. Mutta täytyy vaan uskoa ja toivoa ettei ne nyt  vaan voi noin pienestä katketa, varsinkin kun ne on jo lääkärin jostain reisijänteestä viime kerralla rakentamat, joiden pitäs olla kestävämmät kun aidot ja alkuperäiset! no, nähtäväksi ja kuultavaksi jää, sitä magneettikuvakuorta voi kyllä hieman jännittää avata....kun se joskus sitten kädessä on; ensin tietty odotellaan vakuutusyhtiön sairaannopeita maksusitoumuksia jne..ARGGGGGH TÄÄ ON NIIN NÄHTY JO!!!! Ois kyllä vähän tehny mieli pelata mukana se pronssi kotiin ja alottaa sen jälkeen ansaittu loma jossain vähän muissa tunnelmissa. Mutta minkäs teet. Eipä tarvii sitten stressata kesätöistä jos voi korvaavana toimintana mennä leikkaukseen ja käyttää kesän liikkumiskyvyn takaisinsaantiin. Olen yltiöpositiivinen, no, oisitte nähny mun eilen kun vollotin silmät päästäni noin kymmeneen otteeseen niin että ne meinas jo turvota umpeen niin oli pakko lopettaa. Että tänäänhän olen jo melkein päivänsäde:) Että semmottis tällä kertaa. Toivottavasti íhan kaikilla muilla menee paremmin!!!!