Hei vaan. Ja eivaan, en ole molahtanut Aurajokeen vaikka otsikko voisikin sellaisiin johtopäätöksiinkin viedä. Toi on vaan niin rimmaava tervehdys, että sitä on silloin tällöin käytettävä. Luulisin, että se on mun keksimä. Itseasiassa-olen siitä aika varma;)

Semmottist ja tämmöttist ollut meneillään tässä viime päivinä. Ensin sain tosi hyviä uutisia magneettitohtorilta- ruinasin ensikädentietona heti kuvauksen jälkeen (joka kesti melkein tunnin, onneksi olin valinnut Yön kokoelmalevyn kuulokemusiikikseni...) ristisidetilanteen. Ja lääkäri oli kiva ja reilu ja tsekkasi sen verran kuvia heti, että tuli kertomaan mulle että ristisiteet, tai mitkä siellä nyt edellisen leikkauksen jäljiltä niiden virkaa toimittavatkaan, ovat ehjät. Olisin hyppinyt ilosta jos oisin uskaltanut! Tää ilo aukeaa nyt varmasti kokonaisuudessaan vaan niille harvoille ja valituille jotka ovat omat kyseiset ristarinsa saaneet jossain vaiheessa katki, mutta muille voin vakuuttaa että jos ne ovat ehjät niin se on hyvä asia. Sitten olikin huomattavasti parempi mieli aloittaa pääsiäinen. Joka alkoi vallan mukavasti, Joanna ja Nette saapuivat pitkäperjantain kunniaksi Turkuun tuomaan mulle ja Sussulle Kindermunia. Ja oltiin me sitten baarissakin. Parasta oli kumminkin c-kasettibileet jotka tapahtuivat mun keittiössä 90-luvun Scorpions ja Bonjovi-kaseteista parhaita biisejä kelaillen. Oltiin niin Rock, ja Tagella oli vielä kynttilävaloshow Still loving Youn tahtiin. Video olemassa, kiinnostuneet ottakaa yhteyttä. Mutta todettiin kyllä että c-kasetit ja Bonjovi on mahtavia juttuja!

Pari päivää olin Kauniaisissa ja siellä olikin lappalaisia lukuunottamatta muu perhe paikalla, lisävahvistuksena Hilla-serkku, det var kiva det. Ei kummempia tullut tehtyä, vähän basic-perhedynamiikkaa välillä ja välillä oikein leppoisaa ja mukavaa;) Ja hyviä pääsiäisruokia a la mamma. Ja ekaa kertaa olin myös kuuntelemassa Kauniaisten kirkkokuoron tukipilari-bassoa, eli isääni. Hyvin ne veti! Paremmin kun Suomen junnumaajoukkue, jonka peli Belgiaa vastaan oli kyllä aika karsea, vaikka voittivatkin. Mutta sellasiahan ne Suomen pelit tuppaa olemaan noissa ympyröissä, jostain syystä.

Ja nyt on Turussa meneillään kansainvälinen historianopiskelijoiden (ISHA)konferenssi, joka järkätään aina kerran vuodessa jossain päin Eurooppaa. Täällä on aiheena populaarikulttuuri ja mä päädyin yhden kaverini pariksi vetämään urheiluhistorian workshopryhmää. Tää viikko menee enimmäkseen niissä merekeissä, päivisin puhutaan Jari Litmasesta ja saksalaisista roolipeleistä (skaala on laaja) ja iltasin ois kaikennäkösiä pileitä ja aktiviteetteja. Vielä en oo niihin osallistunut, mutta ehkä tänäiltana käymään jokilaivalla, siellä on varmaan tosi lämmin. Hauskaa touhua joka tapauksessa, järjestelyissä en oo juuri ollu mukana, mutta monet muut on tehneet paljon hommia tän viikon eteen.

Ja sitten vielä katsaus lähitulevaisuuteen; tänään sain kuulla että vaikka polvessa ei kuvissa isoja vikoja näkynytkään niin lääkäri sai kokeillessaan sen muljumaan niin kummalla tavalla, että tähystys on kumminkin edessä. Toivottavasti ens viikolla. Se nyt taas sotkee mun elämän tältä erää ihan hyvin, olin jo sopinut kahteen kouluun sijaisuuksia, huomenna ois työhaastattelu Turun Radissonin ravintolaan mutta ei oo varmaan paras lähtökohta tarjoilijan uralle olla menossa polvileikkaukseen, vuosijuhlat jää väliin,  Apulannan keikka voi olla vaarassa (PAHIN!!!!!) jne...Mutta first things first ja kaikki aina järjestyy. Näillä mennään! On mulla onneks työhaastattelu vielä Silja-Tallinkin myyntitoimistoon, se vois sopia paremmin paskapolvisille.... Mutta tällasia tällä erää. Olokee kunnolla.