Viime viikonloppuna toteutin yhden vuosikausia "haluan joskus tämän tehdä"-pinossa olleen asian ja otin hieman tuntumaa Turun saaristoon. Onhan se nyt häpeätahra ollut, että tieskuinkamontavuotta olen jo Turussa asustanut, enkä saaristoon koskaan vielä selvinnyt. No nyt olen.

Meitä oli kolmen urhean neidin kompanja, polkupyörät ja muutama päivä aikaa ottaa haltuun pieni rengasreitti, eli noin 100 kilometriä saaristotietä. Reitti kulkee Turusta Paraisten kautta Nauvoon, sieltä lauttojen avustuksella Seilin saaren kautta Rymättylään ja takaisin Turkuun Naantalin suunnasta. Juurikin hyvä setti viikonloppuretkelle, harmi kyllä pidemmälle ei tällä kertaa keritty. Tosin peppu ja reidet voivat olla siitä ihan kiitollisiakin:) Oli nimittäin jonkun verran mäkistä maastoa jotkut taipaleet ja sain kyllä todeta, että ihan ei ole enää urheilijan kunto täällä seuranani. Puuh ja puuh, välillä näkyi parempikuntoisesta pyöräilyseurasta vain pieni piste jossain kaukana edessä horisontissa...

Mutta suurimmaksi osaksi polkeminen oli varsin hauskaa ja peppukin tottui vähitellen kärsimykseensä!

Nauvossa yövyimme aivan ihanassa Bed and Breakfast-paikassa Västergårdissa, jonka huone oli kuin hotellissa kerrassaan, paitsi paljon kauniimpi. Osaanottaja Tallqvist  ehdotti että nauttisimme lasilliset talon punaviiniä ensimmäisen etapin saavuttamisen kunniaksi, joten näin tehtiin:) Myös aamiainen oli melko nautinnollinen.

Lauantaipäivä oli perjantain rajun alkurutistuksen jälkeen iisi piisi, poljettiin Nauvon keskustaan kymmenisen kilometriä, syöiin jätskiä rannassa, seilattiin lautalla Seiliin jossa vietettiin sitten 4 tuntia ennen seuraavaa lauttavuoroa. Lähinnä laiturilla auringossa makaillen, ei hullumpaa. Sitten poljettiin Hangasta Rymättylään syömään ansaitut pihvit (samalla lautalla tullut espanjalainen erittäin pro-varustautunut pyöräseurue jäi meistä 10 km matkalla noin tunnin, mystistä...) 

Toiseksi yöksi oli varauksessa rantamökki Rymättylässä ja sekin löytyi pienen säätämisen jälkeen. Isäntäväki oli lähtenyt lomalle ja otaksumani siitä, että kaipa siellä joku on meidät vastaanottamassa oli ilmeisen väärä. Muutamat naapurit käytiin tervehtimässä kun mökkiä etsittiin ja lopulta eräs naapurintäti tiesi, missä avain on piilossa...Käyhän se mökinvuokraus niinkin, vähän rennommalla asenteella sitten että keksiköön turistit jonkun tavan päästä sisään!Mutta kun päästiin niin mökkeily oli vallan mainiota, etenkin sauna ja uintiosuus tuli melko tilauksesta siihen kohtaan matkaa.

Sunnuntaille jäi sitten reilu 30 kilonmetriä paluumatkaa sisältäen pysäyksen Naantalin vanhassa kaupungissa.  Ihan mahti kesäreissu, voi suositella! Kun parkkeerasin pyöräni taas pyöräkellariin, oli pakko vähän taputella ja kehua sitä kun se niin hienosti kesti ehjänä koko reissun :) Tässä se sankari on:

Moukan tuurilla mennään aina ilman haavereita, kun ei kumminkaan mitään osaisi korjata jos tarviisi! Hyvähyvähyvähyvä.