Heipä.

Sain tänään jo asiakaspalautetta eräältä henkilöltä, joka kuulemma ei saa työpäiviään kulumaan kun meitsi ei kirjota blogiin. Joten allright, täältä pesee. Virantoimituksessa ollaan tänä(kin) iltana, mutta jokseenkin hiljaista pitelöö.

 Koska se ehdottomasti kuuluu tehdä tähän aikaan vuodesta, niin hämmästellään nyt sitten sitä että on se hurjaa kun on jo elokuu kohta puolessa välissä ja Mamba ja kaikki Suomen coverbändit laulaa että vielä on kesää jäljellä....Mutta on se oikeastikin vallan nopiaan mennyt tämä kesä. Muistan ajatelleeni kun alotin työt jo huhtikuussa, että tulee piiiitkä kesä. No, tulipahan ainakin sateinen:) Ja nythän on jo ihan inkkarisäät sitten.

Lähitulevaisuuden suunnitelmista suurin on varmasti Lapinvalloitus ensi viikolla. Ollaan kokoontumassa erätovereiden kanssa viikonloppuna harjoittelemaan teltankasausta ja suunnittelemaan kuinka monta kuivalettutaikinaa otamme mukaan. Äitiltä tuli juuri viesti eilen "iki-ihanalta Pallakselta", ovat tällä hetkellä siellä nuo senior-Mankiset. Joten odotukset ovat korkealla. Ja niin ovat tunturitkin. Kaisun vaelluskenkiä en ole vieläkään koekäyttänyt monista taatusti aiheellisista kehotuksista huolimatta, josta tyhmyydestä sitten todennäköisesti tullaan sakottamaan rakoilla ja kivistyksellä. Mutta ei nyt helteessä voi vaellussaappaissa talsia ympäriinsä!

Lapinreissu lieneekin sitten kesän lomamatkoista viimeinen. Minilomien puolelle on vahvasti mennyt, mutta oikeestaan oon ihan tyytyväinen kesän reissusaldoon siihen nähden, kuinka paljon oon kumminkin ollut töissä. Viime viikolla ehdin neljän päivän vapaalla sekä Tukholmaan että Turkuun, kaksi kovaa Tu:ta! Oli hauskoja reissuja molemmat. Ihan ei ollut lepoloma, mutta eihän kesällä niin nukkua tarvitse. Sulkavalla ehdin pyörähtää pari viikkoa sitten, reissun sivuhaarana Lappeenranta jossa Zen Cafekin vieraili samaan aikaan. Mikä sattuma;)

Lopullinen Tagas Turgu on edessä tuossa seuraavassa kuun vaihteessa. Jännittävää, en vielä oikein tiedä mitä syksy tuo tullessaan, saati sitten kevät. Elämme jännittäviä aikoja. Ainoa varma on, että A.Mankinen käy ahkerasti ainoalla kurssillaan eli graduseminaarissa ja vääntää sitä kyseistä G:tä muutenkin suht ahkerasti. Huomattavasti ahkerammin kuin kyseinen henkilö on tänä kesänä istunut urheiluarkistossa kyseisen paperityön aineiston seurassa! Mulle on myös luvattu Tallinksilja-uralle jatkoa Turun päässä, ilmeisesti vaihdan lennossa sinne sitten syyskuun tullessa. Joko sinne avattavaan myyntitykitykseen, tai sitten ihan terminaalipisteeseen. Mutta mitään kovin konkreettista en siitä vielä tiedä.

Kuten en myöskään käspalloilusta. Oon nyt saanut takaisin kykyni juosta, jota taitoa rakastan:) Pururadan vetäsin eilen jo kaks kierrosta, vasta toisen puolivälissä alko särkemään polvea...  ´Joten ei se ihan timmissä ole, mutta jossain määrin ok. Ilmotin valmentajalle, etten osallistu ainakaan kauden avausturnajaisiin Turussa tän kuun lopussa, jos sitä vaikka ensin menisi kokeilemaan treenimuotoisessa tapahtumassa että onko järjen häivääkään koittaa fintata. (=harhauttaa vastustaja nopealla suunnanvaihdoksella, selvennykseksi niille joille tuo termi jäi hämäräksi:) Kova henkinen paini on kyllä tulossa tuon jatkamis/lopettamispäätöksen suhteen. Järki ja tunteet eivät puhu samaa kieltä! Niin kovin tekisi mieli vielä ensi kausi pelata, mutta kovasti tahtoisin kuitenkin säilyttää liikuntakykyni loppuelämän varrellekin, enkä totuuden nimissä tiedä kuinka monta tälliä nuo polvet enää jaksaa kestää. Kaipa se olisiu tällasen kesävierotuksen jälkeen pikkusen helpompi jäädä sivuun kun jos menee taas sinne mukaan pyörimään ja sitten joutuukin toteamaan että nou moor. Mutta en kai mä kokeilematta malta kumminkaan luovuttaa. Ainahan voin mennä haalimaan Turun kaduilta ongelmateinejä parempaan talteen ja alkaa valmentamaan niistä uuden polven huippupalloilijoita!

No, kaipa tämä kaikki selviää tässä lähitulevaisuudessa. Putkiremonttikin ilahduttaa tulollaan, mutta mää niin toivon että sen aikataulut venyy ja paukkuu enkä joudu miettimään sen seurauksia ennen kevättä, josko sitten olisi itekin vähän viisaampi sen suhteen, missä elämäänsä aikoo jatkossa viettää.
Nyt lopetan ennen kun alkaa liikaa jännittämään.

s'on moro