Hellurei. Tällä kertaa kerrankin pääsen raapustamaan tänne vähän eksoottisemmasta paikasta kuin kotikoneelta tai Silja Linen autolähtöselvityskopista. Nääs nyt on kyseessä Berliiniläinen internetkahvila. Tuli heti vahvasti Epsanjan ajat mieleen kun tänne parkkeerasin! Eli kotoisa olo. Melkein. Vähän iso kaupunki kyllä ympärillä...

Saksanreissua on tässä tehty torstai-illasta saakka. Annette Männynoksan kanssa seilasimme ensin Supernopealla Tallink Superfastilla jopa ihan vuorokauessa Helsingistä Rostockiin. Matka meni kyllä ylltäävän kivuttomasti, tosin mulla varmasti paremmin kuin matkaseurallani, koska sain nukuttua aika hyvin siellä tuoliosaston lattialla. Matkalla tapasimme myös suomalaisen nuoren pankkiiriherran, joka viihdytti meitä avaamalla suht markkinataloudellista maailmankuvaansa. Mutta erilaisuus on rikkautta tietty ja oli se muuten ihan mukava tyyppi. Ja saatiin siitä korttipeliseuraa sen vastapainoksi, että jaksoimme kuunnella millaisia autoja ja matkakohteia hän harrastaa;)

Rostockiin saavuimme illan pimeinä tunteina perjantaina ja toteutimme yön-ritarit-suunnitelmnan; huristimme yötä myöten 800 km Müncheniin. Kartturin paikalla hieman pilkki, mutta sehän oli arvattavissa. Ja kuski oli skarppina. Ajoin minäkin pari sataa kilometriä, joten nyt on Autobahn korkattu. Ei se ihan rentoa kyllä yöllä ollut kun näkyvyys oli sumunkin takia huono ja osa porukasta meni melko kovaa let mii tell juu. Mutta ruuhkilta ainakin vältyttiin. Niitä saatiin onneksi eilen paluumatkalla vähän kokea, ettei jäänyt sekään välistä.

Mutta Münchenissa vierailimme yhteisen ystävän uusissa elinympyröissä, ja mukavathan nuo ovat! Bayerilainen olutkulttuuri ja muukin ilmapiiri vaikuttaa oikein leppoisalta. Litran tuopit jäi juomatta, mutta nähtiin me niitä! Ja muunkokoisia tuoppeja kyllä saimme. Yksi käyntikohde oli suht korkealla kukkulalla sijatseva panimoluostari, hetken harkistin sinne nunnautumista. Mutten sitten ollut varma, onko siellä pelkkiä munkkeja. Joten palasin seurueessa alas laaksoon ja markkinahumuun. Saas kattoa jääkö kaduttamaan. Münchenin yöhän oli kova yritys lähteä lauantaina, mutta matka painoi sen verran, että sippi tuli taas. Iällähän ei asian kanssa ole tekemistä (toim.huom.)

Eilen sitten tosiaan ajettiin päivän mittan takaisin pohojooseen. Matkalla pysähyttiin Nürnbergissä, joka oli varsin viehkon oloinen kaupunki sekin. Voin suositella jos joku roadtrippaa Saksassa. Magdeburgista alkoi sitten Annun selviytymistarina, kun Miss Männynoksa jatkoi sieltä omille reiteilleen ja minä hyppäsin Berliinin junaan. Melko lailla putkeen on mennyt; löysin kaverini asunnolle joka mulla on lainassa. Kiva ois tietysti jos kaverikin oisi paikalla, mutta näen häntä sitten yluhuomenna Hampurissa jos matka jatkuu yhtälailla suunnitelmien mukaan kuin sou far. Kämppä on ihana ullakkoasunto ihan keskustassa, otin neuvosta aamulla vaarin ja kiipesin talon katolle luomaan ensimmäiset visiot Berliinistä. Sen jälkeen olenkin ollut himotursti ja kävellyt jalkani ihan tiltttiin. Vaikka ostinkin kätevän matkalipun jolla saa matkata niin paljon kun haluaa. Ja huhut ovat muuten totta, joukkoliikenne on täällä eri sujuvaa ja helppoa! Eli minäkin lähes koko ajan kartalla, vaikkei mulla kunnon karttaa olekaan. Check Point Charlie ja jäljellä oleva muurinpätkä on nähty, samoin monta muuta hienoa juttua jo. Huomisellekin jäi ihan kiitettävästi, ja varmaan jää vielä senkin jälkeen. Jos huomenna on aurinkoinen päivä, menen kuitenkin joksikin aikaa rannalle, on täällä sen verran lämmin ja jalkoja voisi tod liottaa viileässä vedessä muutaman tunnin! Varmaan johtuu osin tuosta polven tilasta, että kävely on jollaintapaa epäergonomista- sattuu välillä vaikka mihin lihaksiin ja jänteisiin. Mutta eipä auta valittaa, kyllä tämän kaupungin eteen voi vähän kärsiä!

Sillain! Mauno Ahonen päättää raporttinsa tällä erää tähän. Bis Bald ja kaikkia muita saksankielisiä ilmauksia, jotka olen lukion jälkeen autuaasti unohtanut. AINIIN! Jokilaiva-ajelulla tuli todistetuksi, että saksaa PITÄÄ puhua huutamalla ja sylkemällä ja räyhäämällä, niin se opaskin teki! Oli ilmeisen hauska mies muiden reaktioista päätellen, oma kuullunymmärrys ei tosiaan ollut ihan yo-kirjoitusten tasolla;)