Aikalailla ollut taas rauha maassa täällä mun blogimaalimassa, suokaa anteeksi mikäli se jonkun maailmankuvaa on johonkin päin päässyt hetkauttamaan. Saanen epäillä!

On kyllä ollut muutamiakin hetkiä, kun olen miettinyt että nyt pitäisi kirjoittaa ja kehua esim. Turun kaupunginteatterilla vieraillutta Kiviä Taskussa-näytelmää, Samuli Putron täyshuippua soolokeikkaa Klubilla, Stand Up- Turku-nauruja jne... Mutta kehun niitä kaikkia nyt tässä kollektiivisesti kun en ole ennemmin aikaiseksi saanut. Se Putro etenkin! Vaikka olen edelleen katkeroitunut Zen Cafen hautaamisesta enkä allekirjoita esim uusissa biiseissä esiintyvää kesäfestivaalien mollaamista, oli se vaan mahtava keikka. Harvoin on artisti niin rehellisesti läsnä yleisölle ja biisit toimivat livenä paljon paremmin kuin levyllä. Noniin, siinä sitä kehua sitten, ole hyvä Putron Samuli. Menkää kuuntelemaan jos tilaisuuden saatte!

Mutta siitä piti nyt kirjoittamani, kuinka Annu ensimmäisessä opettajapaikan työhaastattelussa kävi. Nyt on se etappi saavutettu, tuo suuri ja pelottava.. Muistan miten vielä pari vuotta sitten muiden opettajakokelaiden haastattelukertomuksia kuunnellessani mietin, että taivas miten pelottavaa se sitten tulee olemaan, jos joskus päätyy itse kyseisenlaiseen tilaisuuteen. No, kieltämättä se pelotti vieläkin vähän, etenkin heti kun kutsu tuli niin mietin kaikkia syitä, miksei oikeasti ehkä kannattaisi mennäkään.  Mutta totta kai sinne kannatti mennä, ja itseasiassa tänään en ollutkaan yhtään edes jännittynyt. Ehkä koska en kauheasti ehtinyt nukkua koska tulin eilen myöhään Kauniaisiin ja herätys oli kuuden aikaan,,,liikenneyhteydet eivät olleet sairaan nopeet, voin kertoa.

Kyseessä oli eräässä Porvoon läheisessä pikkukylässä avoinna oleva yläkoulun hissan sijaisuus. Se olisi alkanut ensi maanantaina, kun tänään siis oli haastattelu, eli aikamoisella vauhdilla! Olisihan siinä totuuden nimessäkin ollut jonkun verran fiksattavaa, kuten esimerkiksi hyvin nopealla tahdilla joko auto tai asunto. Mutta olin niitä jo mielessäni pyöritellyt ja todennut, että kyllä se jotenkin pistetään onnistumaan jos niikseen tulee.

Ja vaikka olikin aika huitsin nevadassa, niin kyllä mä olisin sinne ihan mielellään lähtenyt.  Kaikki tapaamani ihmiset Porvoon bussikuskista koulun henkilökunnan kautta paikallisen kahvilan pitäjään olivat yltiömukavan oloisia, ja koulu juuri rempattu ja viihtyisän tuntuinen. Haastattelu meni hyvin, tosi rennosti, ehkä olisi pitänytkin vähän enemmän jännittää... Koska niin nyt kävi, että päädyin ensimmäiselle varasijalle. Valituksi tuli joku kokenut opettaja. Mutta kai voi kuitenkin olla ihan tyytyväinen, että kymmenestä hakijasta pääsin kahden viimeisen joukkoon, ja rehtori sanoi joutuneensa miettimään tarkkaan, ottaako kokeneemman vai vailla kokemusta olevan "tulevaisuuden lupauksen" :)  Kuulemma uskoo CV.ni perusteella, että musta tulee vielä loistava aikuinen tai jotain yhtä hauskaa se sanoi. Jos en hölmöile. Niinkin se sanoi! Pistää miettimään, onko se vakoillut mua esim viime viikonloppuna??? No, sitä tulevaisuutta nyt sitten vaan etsimään ja jos seuraava haastattelu koittaa, pitää koittaa keksiä parempia argumentteja siihen, että mulla on niin vähän opetuskokemusta mutta kyllä mä nyt prkl sen hanskaisin.

Hauska juttu oli myös, että haastattelussa oli mukana ysiluokkalainen poika, oppilaskunnan edustajana. Kokeiluluontoinen tapahtuma kuulemma. Jälkeenpäin kuulin, että kyseessä oli yksi koulun ongelmaoppilaista, mutta eipä se tuossa juuri tullut ilmi. Hänkin mua sitten "haastatteli", oli aika sympaattista. Kysyi esim mitä teen jos joku puhuu koko ajan puhelimeen tunnilla ja tulenko toimeen villien nuorten kanssa;) Pojalta sain myös tukea kun rehtori pohdiskeli sitä, että mulla on aika vähän opetuskokemusta. Tämä tokaisi että "no, jostain se pitää aloittaa". En voisi olla enempää samaa mieltä! Harmi vaan, ettemme tällä kertaa saaneet päättävää tahoa täysin vakuutettua, mutta toisemme ilmeisesti:)

Elämänmuutosta varmasti nyt jollain tapaa pitää piakkoin tässä järjestyä, koska Siljalla työt alkavat lähentyä loppuaan. YT-neuvottelujen myötä hommat vähän muuttuvat eikä tunteja enää ole paljoakaan ilmeisesti tarjolla. Ehkäpä sekin on aika lailla tarpeellinen potku persuksille.

Mutta että saa antaa vinkkejä jos jollain on hyviä työpaikkoja tarjolla loistavalle aikuiselle (joka ei hölmöile)!