Statusoin itseni muutama päivä sitten Lauri Relanderiksi siellä kuuluisassa kirjassa, jossa statuksia ahkerasti päivitellään. Eikös tuota ensimmäisiin presidentteihimme lukeutuvaa herrasmiestä tituleerattu Reissu-Lasseksi, kun oli niin kova reissaamaan. Reissulasselta tuntuu nääs, aika paljon on viimeaikoina tullut vietettyä aikaa erilaisissa kulkupeleisstä, enimmäkseen junissa.

Kauniaisten ja Turun väliä muutaman viikon sisään useita kertoja erinäisistä syistä ja ainakin yksi edestakainen edessä vielä tässä parin päivän päästä. Lisäksi viime viikonlopun olin Jyväskylässä. Siellä oli kyllä vallan hauskaa, hieman sukulointia ja loput kaverointia ja jopa hiukan kulttuuria. Jyväskylän kaupunginteatterilla on mahtava opiskelijaetuus; viime hetken lippuja saa ostaa viidellä eurolla. Aika halvalla hyvää, kerrankin! Oltiin katsomassa Kuka pelkää noitia, lasten näytelmä, kai. Yleisössä oli ainakin pari bussillista pientä porukkaa, joiden reaktiota on melkein yhtä hauskaa seurata kuin itse näytöstä. Mutta aika urheasti he kaikki kestivät hurjia noita-akkoja, hiirksi muutettuja lapsia ja aika radikaaleja juonenkäänteitä noin lastennäytelmäksi. Noita taikoo lapsen hiireksi, ja vastoin kaikkia ennakko-odotuksia vastataikaa ei koskaan tuele. Poika jää hiireksi, mutta ei se mitään koska hiiret elävät vain pari vuotta ja mummokaan ei kuitenkaan elä enää kovin montaa vuotta. Herttaista?

Muttasiis, nostalgiaosuus lähiaikoina on ollut suht odottamaton paluuni Bembölen Kahvitupaan. Eilen ja tänään pukeuduin nimittäin parin vuoden tauon jälkeen taas violettisävyiseen tarjoilijanessuun ja kannoin hernekeittoa ja makkarapannua pöytään niin maan reippaalla tahdilla. Ja ensi viikoksi sovittuna vielä pari vuoroa. Kyselin ihan ennakkoluulottomasti sieltä vaan, etteikö sattuisi olemaan vuoroja tarjolla kun on terminaalissa aika hiljaisesti töitä tarjolla tällä erää (ja pankkitilillä jotenkin myös aika hiljaista pidellyt;)

Ja olihan Bemskissä. Oujee. Huvittaa kun jotkut uudet kanta-asiakkaaksi itsensä ilmeisen vahvasti mieltävät sedät tulevat tärkeinä tiskille toteamaan, että kappas, täällä onkin uusi tyttö töissä ja pääsen sanomaan että no, olen minä täällä oikeastaan ollut vuodesta 1995. En edes kommentoi, kuinka monta vuotta siitä on ja kuinka vanhoja sitä ollaan, tehtiin sitä jo työkavereiden kanssa tänään:)

Ja valkeita maisemia kohtasin vasten kaikkia odotuksia kun bussi lähestyi Turkua, ehkä about ensimmäinen kerta täällä asumiseni aikana, että Espoossa ei ollut lunta ja täällä on! How weird is that,  ilmastonmuutosta ilmassa???? Puolalanpuiston entrance näyttää aika talviselta (Turun talvi-ilmastoskeptikkona haluan epäillä näyttääkö enää huomenna, joten otin jo kuvan varmuudeksi)

2079168.jpg