Hoi.

Ystäväni, joka asustaa työn vuoksi vuoden verran eräässä Itäsuomen kaupungissa - jonne ei ole ehkä vielä ihan täysin kotiutunut-  pitää jääkaapin ovessa aamukampaa jäljellä olevistä päivistä. Kun kävin tammikuussa kylässä, niitä oli vielä noin 350.... Nyt tekee kyllä mieli itsekin pistää kyseisenlainen laskelma pystyyn.

Onneksi viivoja ei tarvitsisi vetää kuin 35, joista saisi jo pari ruksia ylikin. Mutta aika monelta ne tällä hetkellä silti tuntuvat. 5 viikoksi sain nimittäin polven tähystyksen seurauksena seurakseni nilkasta reiteen asti ulottuvan tuen, joka estää polvea taipumasta yli 30 astetta. Jotta pois kulunut rusto saisi rauhassa kasvaa takaisin, kun sen pitäisi sellaiseen toimintaan nyt tajuta ryhtyä. Seurasin monitorilta, kun polvilumpion pintaan porattiin 6 reikää, joiden seurauksena kuulemma se perhanan rusto herää sieltä uusiutumaan. Näin toivokaamme. Myös irtonaisten rustopalojen metsästys pinseteillä (tai jollain) näytti ihan hauskalta ruudulta katsottuna. Mutta siihen se hauskuus pitkälti loppui, nyt ei paljoa kyllä naurata seuraavien viikkojen näkymät. Jalka suorana pystyy tekemään vaikka mitä kivaa...

Tällanen kaveri. Taatusti vetreä ja lihaksikas huhtikuun lopulla....

Mutta on tässä onneksi ilonaiheitakin ollut. Viikon kylässä olleet espanjanvieraat olivat aivan mahtavia, taas sai itsekin paljon uutta visiota omaa kotimaata kohtaan. Esim. rikkalapioteline on nerokas keksintö, ja jäässä oleva meri ja lumiaura ansaitsevat paljon enemmän huomiota kun meiltä saavat. Ruotsinlaivan ikkunasta bongattiin myös 2 hyljettä jäälautoilla kellumassa, se oli jo eksoottista!

Lisäksi valmistujaiskekkerit vietettiin viikko sitten ystävien ja tuttavien kera ja eilen jatkettiin vielä perheen voimin Kappelissa herkutellen. Minnuu on muistettu ihan kauhiast paljon, yltäkylläinen on lahjusten määrä! Esittelen vähän niitä, hauskoja ja hienoja kun ovat.

Kahvitupalaisten ihanainen orkidea ja mahtiksia pitkiä ruusuja kummitädiltä.

Tyynyliina opiskelukavereilta, onpa jotenkin tosi nätti ja atleettinen malli.

El Mono 2! Ihan mahtavaa, Granadan companerot kunnioittivat Granadan kämpässä asustaneen apinamme muistoa ja hankkivat mulle kakkos-apan, ja tämä versio osaakin sitten nauraa ja toistaa puhetta. Mahtavaa toipumisseuraa, täällä me jutskaillaan ja kiherretään.

Harmi kyllä opintotuki-possu saatiin juhlissa esiin liian myöhään, mutta kiitos niistä 1,45 eurosta tuntemattomalle lahjoittajalle! Alla siskoilta saadut Marimekon lakanat, wow.

Niinpä! Skumppaa on sitten että riittää, tulkoon kesä!

Niin siis että TULKOON KESÄ! Ja Ruisrokkiin saa alkaa ilmoittautumaan!

Kirjallista sivistystä äidiltä ja erittäin tarpeellisia vinkkejä tulevan lajinvalintaan (Siunatun miehen idea kuulemma:)

Että kyllä täällä ihan hyvinkin menee, olosuhteista huolimatta.