On mahtunut kyllä viikkoon jos jonkinlaista tunnelmaa. Viikkoni rajautuu sutjakkaasti työvuorojen mukaan aina noin keskiviikosta keskiviikkoon, joten hyvää viikonloppua vaan;) TosiN tämä oma 7 päivän mittainen aikakausi elämästäni on kyllä latistunut loppua kohden, ehdottomasti. Eilen heräsin nimittäin penteleenmoiseen tukkoisuuteen, joka on jatkunut ja jatkuu... Äiti ehdotti että syysflunssa, mutta mielestäni se nyt menee vähän liioitteluksi näistä sykysisistä myräköistä huolimatta. Onhan elokuu kuitenkin muille kuin koululaisille vielä ihan täysi kesäkuukausi, eikö??? Nojoo, ehkä joku ahkera ja tunnollinen ihminen joutuu myös tekemään muutaman päivän töitä enemmän kuin heinäkuussa. Olen kuullut juttua.

Omalta osaltani meni nyt kumminkin uuden työviikon huominen aloitustarkoitus saikuksi. Ja se viikko tuleekin alkaessaan olemaan kesän viimeinen kokonainen pakerrus. Hurjaa. Viikko-viikko työtahti on kyllä jos mahdollista saanut kesän sujahtamaan vielä vauhdikkaammin kuin aiemmin. Tai sitten aika on kullannut muistot,,,mutta kuinkas nyt ollaan taas tämän aiheen parissa. Ryhdistäytyisin jos jaksaisin mutta kun koko ajan aivastuttaa.

Viikon varrella kerkesin kuitenkin esimerkiksi viettää yhden varsin kesäisen päivän Ruissalon rantamilla. Tunnelma jokseenkin tipahti tosin sielläkin, kun yksi humalainen mies otti ja hukkui. Saatiin kyllä ihmeen kaupalla lopulta pelastettua, vaikka oli ehtinyt löytyessään olla jo melkein puoli tuntia upoksissa. En tiennyt, että semmoisen ajan edes voi säilyä hengissä. Aikamoinen pelastusoperaatio oli kyllä kaikkiaan, useita ambulansseja, pelastusveneitä, poliiseja, sukeltajia ja kaksi mediheliä. Mutta ei sitten turhaan ainakaan tällä kertaa. Siinä sai kyllä lähietäisyydeltä taas havaita, että Jos Otat Et Ui-kampanja olisi ihan paikallaan sekin. Ja outoa oli, ettei kukaan huomannut mitään ennen kuin pelastajat tulivat paikalle. Hälytyksen olivat sentään ryyppykaverit tajunneet tehdä. Muuten sitten keskittyivätkin möykkäämään sekavasti läheisellä kalliolla,,,paras tapa saada apua. Itse olimme niemen toisella puolella ja tajusimme myös tapahtuneen vasta kun action alkoi. No, eksyin tähän muisteloon näköjään hetkeksi, mutta se oli aika kylmiä väreitä herättävää!

Seuraava päivä sujui kokonaisuudessaan mukavammissa merkeissä, kävimme neljän hengen neitoporukalla risteilemässä Maarianhaminaan ja saman tien takaisin. Aurinko helli kannella, nauru raikasi ja visat vinkuivat myymälöissä:) Emme olleet pitkään aikaan olleet ainakaan samalla kokoonpanolla koko päivää yhdessä, joten reissu oli erittäin aiheellinen. Ilta jatkui vielä jokirannassa, ja siitä saikin sitten hyvän liukuman jo Down By The Laiturille viikonlopuksi. (Tosin henkkoht täytyy myöntää, että hetken epäilin perjantaiaamuna kykenenkö liukumaan enää yhtään mihinkään)

Mutta hyvin meni, onneksi sain vieraakseni pari innokasta rantafetsviaalivierasta, pistin kesämekon päälle ja läksin ilta-aurinkoon PMMP:tä kuuntelemaan. Eihän siinä voi muuta kuin enegisoitua! Viikonlopun musiikkitarjonnasta vastasivat  myös Scandinavian Music Group, Matti Johannes Koivu, APULANTA ja Martti Servo. Eri hyvät kekkerit! Vaikka tuli pieniä aineellisia menetyksiä avainten muodossa ja terveys meni ilmeisesti siis myös, niin ei välitetä. Nyt olen Kauniaisissa ja olin kyllä suunnitellut tekeväni vähän Helsinginseudun kesäjuttuja sairastamisen sijaan. Mutta onneksi ilmatkin olisivat joka tapauksessa olleet eri mieltä. Ja onhan vanhempien sohvalla niiskuttaminen ihan nostalgista sekin. Vaikka vanhemmat ovatkin maalla eikä kukaan tuo mehua :) 

Nyt on sen verran jo kylmä hiki taas pinnassa, että paree palata makuuasentoon! Vaya con Díos!