Työviikko etenee ja muuttuu koko ajan absurdimmaksi. On vähän sellainen olo, ettei tiedä onko oikeasti hereillä. Osaksi siksi, että väsymys kasvaa. Rehellisesti sanottuna en ole kolmeen vuorokauteen tehnyt muuta kun töitä ja nukkunut jossain välissä aina pari tuntia. Saa nähdä riittääkö kesä ajaksi tottua tähän rytmiin ja kuinka pitkään menee vapaaviikoista siihen että palautuu!

Mutta absurdihkoa on täällä töissä muutenkin. Istun autolähtöselvityksessä, johon avattiin täksi illaksi varta vasten ylimääräinen koppi, koska autoja on paljon. Ruotsalaisia Jukolan suunnistaneita lähtee reilu 1000 tagas Ruåtsi. Niillä on osalla kova meno pakettiautoissaan, rokki soi. Ilmeisesti vähän jääny vielä mehuja metsässä rynnimisen jälkeenkin. Mutta, tässä mun extrakopin edessä on ollut aika hiljaista, koska kolmas auto mikä tähän tuli oli väärässä paikassa oleva bussi. Ajoi ensin kovaa kopin ohi ja pysähtyi sitten huomatessaan olevansa väärällä kaistalla. Taakse tuli henkilöauto odottamaan ja sen yksi matkustaja tuli autosta ulos luukulleni hakemaan lippuja. Yhtäkkiä näimme, kun bussi pisti pakin päälle ja tallan pohjaan ja rysäytti melko kovaa sen takana olevan auton päälle. En ole kyllä näin aitiopaikalta ennne kolaria seurannut.

(tässä vaiheessa tuli kirjottamiseen luova tauko kun mut siirrettiin turhanpäiväisenä takasin sisään terminaaliin)Parhaaksi koin bussista ulostautuneen hysteerisen naisen, joka oli ilmeisesti ryhmän opas. Se meuhkasi vaan sitä, että he eivät tältä kaistalta pääse ajamaan, mihin heidän pitää mennä? Kas rouva, ehkä ette huomanneet, mutta törmäsitte juuri melko kovaa autoon, jossa oli sisällä 6-henkinen lapsiperhe. Että ei tarvitse nyt ihan heti mennä mihinkään.... No, 45 min odottelun (ja hysteerinaisen vierailtua luukulla vähintään 5 kertaa meuhkaamassa, kun taas kolarin kohteena ollut perhe otti ihailtavan rauhallisesti, vaikka ei ollut tietoa toimiiko auto enää ja viikon lomamatka Ruotsissa oli vaakalaudalla) poliisit tulivat paikalle tilannetta klaaraamaan. Jotka ei oikein osanneet ruotsia, vilket var hellt just vielä hyvä juttu.

No, siirryttyäni sisään terminaaliin siellä suunnistajat lauloi ja joi,,,,Paitsi yksi heistä, n 20-vuotias poika oli tuntemattomasta syystä aivan tunnekuohujen vallassa vollottamassa työkaverin tiskillä. Sitten se kävi koittamassa laivaan pääsyä, eikä päässyt kun oli itkuvollotuksen lisäksi ottanut paidan pois ja huutanut ja meuhkannut vahtimestareiden edessä. Kaverit oli kumminkin avuliaasti vienyt sen kassit, rahat ja kortit ja kaikki laivaan, joten kun sankari palasi alakertaan, hän oli menettänyt kaiken toivonsa. Itki ihan vesiputouksina ja vaati pysäyttämään laivan että se tulee hakemaan hänet. "Siellä on niin paljon muita suunnistajia, ettei niitä haittaa." Jep. Mutta en ole kyllä ennen nähnyt niin tunteikasta matkalaista. Sinne se jäi parkumaan kun lähdettiin kotiin, mutta pomo kyllä sai sille järkättyä paikan vanhalla kunnon rahtilaiva Seawindillä hem till Sverige och mamma. Ehkä rekkakuskit lohduttaa. Mutta voi hyvän tähden tätä meisinkiä. 2 päivää vielä. Sitten melkein juhannus. iiiiiiiihaaaaanaaaaaaa.