Marraskuu, kappas

Siltä tosiaan tuntuu. Marraskuu? Kappas. Onhan tätä syksyä taas hujautettu menemähän! Etenkin nyt tämän edellisen, lokaisenkuun sain aika kätevästi kulutettua aivan huomaamatta. Sitä edelsikin kyllä suht pitkän tuntuinen syyskuu, joka sisälsi lähinnä gradunväsäämistä, työntekoa (runsaine viikonlopun aamuvuoroineen) ja nukkumista. Mutta sitten tuli tämä iloisena hulivilikuukautena tunnettu lokakuu, ja täytyy todeta sen olleen osaltani melko monipuolinen. Granadan ja Kööpenhaminan reissut tietysti päällimmäisinä syinä jaksottivat sen ihan hyvin. Köpis saattoi ollakin minulle henkisesti hyvin sopiva kaupunki, mitä nyt tunnelmaa neljässä päivässä ehti aistia. Saimme kämppäillä ihan ydinkeskustan kauniimmalla alueella kanaalin reunalla ja siitä oli hyvä sukkuloida merenneitoa ja Christianstadin kapinaan valmistautuvia hippejä katselemaan. Mutta palasin kumminkin. Viime viikko meni Helsingissä ja siellä sain aikaiseksi sekä useamman pitkään näkemisvajeessa olleen ystävän tapaamiset, sekä vierailut seuraaviin kohteisiin, joissa en ennen ollut käynyt:

Ravintola Kaarle IX, Ravintola Teatteri, Ravintola Mecca.

Eli päätelkää näistä, millaista rillumrei-elämää tuli elettyä) Teatteri on muuten niin maan hirviä paikka. Sivuhuomautus. Tai siis ainakin minulle täysin sopimaton ympäristö. Kalle sen sijaan oli ihan kauan suunnitellun torstaivisiitin arvoinen. Lisäksi juhlimme magister-ystävää ranskalaisten gourmetherkkujen avulla, perhelounastimme pitkästä aikaa koko sakin voimalla pikkusiskon ja poikaystävänsä palattua Islannista ottamasta osaa maan konkurssiin ja eilen vaeltelimme Nuuksiossa etsimässä sieniä. Koska oma sienitutkani on täysin olematon, keskityin ihailemaan maisemia ja koittamaan välttää pahoja sivuliukuja polven kanssa mutaisilla poluilla.

Tässä vielä hieman kuvitusta tekstin lisukkeeksi:)