keskiviikko, 19. toukokuu 2010

Oodi Turkkuselle

Voi vindet millä toukusäillä meitä hellitään. Ihan mahtia, vaikka kuinka koitin alkuviikosta olla vähän huonolla tuulella niin ei sitä pystynyt oikein millään ylläpitämään. Aarinko on hellinyt kaiken vihreäksi ja ihan kun ois keskikesä. Paitsi vähän vaaleanvihreämpää ja toukokuussahan on se mahti juttu, että koko kesä on vielä edessä.  Tänään olen sekä makoillut takapihallani Puolalanpuistossa, istahtanut jokilaivalla ja syönyt jätskin kauppatorilla. Vauhdilla Turun kesää haltuun,,,,

Kas kun tämä on mun viimeistä edeltävää Turun viikkoa, huomenna suhautan taas Kaunaisiin ja sitten tosiaan enää yks paluu ennen kesätyön alotusta Helsingissä. Pakkailu on iloni. Mutta kyllä tässä kaikkein kriittisin asia on se, etten ole yhtään varma tulenko vielä asumaan Turussa. Kesän jälkeen. Joskus. Koskaan, KÄÄK! Toki on suuri mahdollisuus että tasan tänne palaan syyskuussa, mutta entäs jos en??? Kuink mää ollenkaa voin selvitä ilman Turkku?? On se vaan niin kuulkaatten, että oon asunut täällä viittä vaille kymmenisen vuotta - aikamoisen pitkä ajanjakso tällaasen nuorekkaan kolmekymppisen elämästä. Ja täällä on ollu kivaa olla ja yrittää!

Nyt kun kuljen eri tuttuja reittejä niin kauhian usein tulee mieleen, että montakohan kertaa enää tästä menen.... Kauheesti kaikkia tärkeitä paikkoja ja maisemia.No voi nyyh, en ny ala kumminkaan enempää tunteilemaan kun en mistään kerta mitään varmaksi tiedä. Kesäturku olisi kiva juttu, mutta niin lienee Kesähelsinkikin! Ja viimoistaan Ruississahan sitten täällä rokataan, kämppä jää änne kiivaasti todottelemaan festivaalivieraita!

Alla muutamia kuvia kotikaupungista vuosien varrelta....  (joku pöllämystyi viime viikolla kun tervehdin ihmisiä että katos, muitakin turkulaisia täällä - että olenko tosiaan mielestäni turkulainen. No kai ny tässä jossain määrin väkisinkin!)

 
 
 
 
        
 
 
  
 
 
 
 
 
 
 

   

Ruisrokin alituinen kohokohta, Silja Europan ohitus!!!

lauantai, 17. huhtikuu 2010

Leskenlehtipäivitys

Ei ole näköjään matkan jälkeen ollut Mankisella juuri sanottavaa. Pelkkää alamäkeähän täm on ollunnakin.

No ei vais, ihan mukava oli lopputalvikin, kai sen nyt voi uskoa vihdoin loppuneen vaikka äsken Turun taivaalta tipahtelikin jotain räntärämmäleitä. So not! Facebuukki on armoton väline, sen kautta olen antanu itteni ymmärtää, että Helsingissä on vallan aurinkoinen päivä. Turussa harmaa kun mikä. Onko meillä tuhkapilvi? Satamassa se on ainakin leijaillut, sattui olemaan pitkän päivän työvuorot siellä justiin eilen ja toissapäivänä eli pääsin vallan osalliseksi hämmentyneiden lentomatkustajien terminaali-invaasioon. Myytiin ainakin aamulaivalle niin monta yhden hengen ikkunahyttiä Tukholmaan että saanen epäillä ettei koskaan aiemmin. Laivayhtiöt todella lienevät voittajia tässä tulivuoritapauksessa. Koomista sinänsä että kaveri juuri kertoi että Reykjavikin lentokenttä on kyllä ihan täydessä toiminnassa, tuhkat leijaillet sieltä kauas pois... 

No, tästä tuli nyt vaan tällainen päivitys, taustakuva vaihtui lumipuusta leskenlehdeksi eli toiveikkaina mennään! Saisi olla keväistä nyt tuleva kuukausi Turussakin, koska toukokuun lopulla joudun täältä lähtemään pääkaupunkiseuvvulle - Turun kesä jää enimmäkseen tällä kertaa kokematta. Nyyh ja pyyh, mutta toisaalta aika kivalta tuntuu ajatus myös KesäHelsingistä! Jospa ehtisi parin vuoden tauon jälkeen Suomenlinnan kallioillekin kenottamaan ja suklaajätskiä syömään! Mutta siis ensin toivotaan Turkuun aurinkoisia kevätpäivä, kiitos tack!

Hastalaspastas.

torstai, 4. helmikuu 2010

Oi maamme Suami

Ja kas, niin on reissu muisto vain! Äsken juuri raaputtelin päätäni pohtien, missä olin viikko sitten -  no snorklaamassa Thaimaassa - ja johan se tuntuu tarulta. Niin nopeasti aina tapahtuvat nämä eri pituisten reissujen päätökset, ja aina jättävät hetkeksi leijumaan hassuun välitilaan. Poks, en ole enää helteisessä Bangkokissa syömässä jäätelöä, vaan lumikinosten hautaamassa Suomessa taksin takapenkillä, keskustelemassa masentuneenoloisen kuskin kanssa hiihdosta ja vaimonsa sairastelusta josta Suomen valtio ei välitä. Surrealistista, mutta eipä siinä koskaan niin kovin kauaa mene, kun taas löytää itsestään suomalaisen sielun ja toteaa olevansa varsin kotona. Ison onnellisuuden jätti kuitenkin tämä reissu jälkeensä minuun, se oli vaan niin kokonaishyvä ja mahtavan onnistunut. Epäilisin, ettei lainkaan viimeinen tuohon maahan suuntautuva!

Mutta kyllä ruisleipä ja täysjyvämurot maittavat taas hyvin, hiihtäminen on hyvä urheilulaji ja Fingerporit Hesarissa hauskoja. Huomenillalla Kolarin junaan kolmen hyvän ystävän kanssa hyppääminen ei ole lainkaan pöllömpää sekään, edessä viikon verran lappalaisuutta kolmikymppistymisen merkeissä. Nyt voin kyllä ilokseni todeta, että minkäänlaisesta kriisistä ei ainakaan toistaiseksi ole merkkejä! Etenkin kun tänään sain näyttää papereita Alkossa  :)  Lappalaisuuden jälkeen täytyy varmaan jonninlainen reality check suorittaa, että mistäs nyt taas olinkaan tulossa ja mihin menossa ennen näitä reissuja! Mutta siihen on vielä viikko. Kuulin tässä, että asuntoni on menossa keväällä myyntiin, eli siinäkin on yksi pohdinnan paikka. Uutta tarttis epäilemättä alkaa kattelemaan, suuri kysymys olisi varmaan että mistäköhän päin. Jos joku kuulee hyviä kuumia vinkkejä vapautuvista mahtikämpistä, oikeastaan ihan missä vaan, niin saa vinkata! Kunhan siellä ei ole alkamassa minkään sortin remontti ja talvilämpötila mielellään yli 17 astetta niin hyvä jo. Mutta muunmuassa tätä aion siis alkaa pohtimaan sitten kun palaan, nyt vielä vähän huolettomana tuulispäänä sinne sun tänne ensin :) Nyt olen lähdössä pikkusiskojen kanssa illanviettoon, toinen on vissiin tehnynnä oikein kakkua.

 

perjantai, 29. tammikuu 2010

Trangissa sata hyttysenpuremaa jaloissa...

Dudiin, olen onnistunut paluussa mantereelle. Ja sain junalipun huomiseksi Bamgkokiin vievaan expressiin, vaikka tati luukulla vahan uhkailikin ensin, etta fully fully. Loyti sitten kuitenkin paikan mulle, jonninverran kalliimmalla kylla kun mita olin aiemmin hinnaksi kuullut, mutta paa-asia etta mennaan...Ja kylla kai 950 km junamatkasta voi periaatteessa maksaa saman kuin Turku-Helsinki valista?

Viimoiset saarietapit meni taas samanlailla kuin kaikki tahan saakka - tosi hyvin. Ollut kylla onnekkaiden tahtien alla tama reissu kaikin puolin, tai kaippa tassa maassa ois aika vaikeeta viettaa huonoa lomaa. Toissa iltana tosiaan sain kylla sellasen maaran hyttysbaitteja jalkoihin, ettei laskea jaksa! Mutta onneksi kutina ei ole yhtaan niin paha kuin voisi pelata, ja ehkapa  ne eivat olleet edes malariahyttysia.  Kun laksin Koh Lantalta laivalla seuraavalle saarelle, kavikin niin etta laivan omistaja tuli jutskailemaan, tutustuttiin ja sitten se tarjosi mahdollisuutta tehda saman tien ilmaiseksi paivan mittainen 4 saaren kierros, mihin suurin osa porukasta oli menossa. Etta he voi kylla heittaa mut saarelleni sitten lopuksi. No mikas siina! Ihan upea paiva oli, parissa mahdissa snorklauspaikassa kaytiin ja uitiin pimeita tunneleita pitkin niiden takana piilossa olevalle pikkurannalle, joka on ennen ollut merirosvojen saaliin katkopaikka. No, kaikkea muutakin taas tassa valissa ehtinyt olla, mutta aattelin nyt laittaa pari kuvaa, etta ehken hopota enempaa. Kenties viela tervehdan Bangkokista, jollen niin nahdaan Suomessa ensi viikolla tai joskus! Ihan maarattomasti ei nyt pakkaset houkuta, mutta kai niidenkin hienous sitten taas selkenee:)

 

Hieno kahvitaukopaikka :)

 

Uusi lempiruokani, mangoa sitcky-riisilla ja kookoskastikkeella. Ei o parempaa.

Maailman kaunein auringonlasku Koh Lantalla.

Saariretken snorklauspaikkoja.

keskiviikko, 27. tammikuu 2010

O-hoj!

Taalla paivat seuraavat toisiaan ja ovat edelleenkin kovin hyvia paivia kaikki tyynni. Olen nyt ollut kolmatta paivaa Koh Lantalla ja huomisaamuna jatkan viela laheiselle toiselle saarelle tai ehka kahdelle. Sitten pitaisikin pyrkia takaisin mantereelle, jotta lauantaiksi selviytyisin Bangkokiin vievaan yojunaan. Pitaa aika usein laskeskella ja pohdiskella, etta mika paiva nyt on, menvat aivan sekaisin. Mutta suunnilleen kartalla koitan pysya, etta paluu onnistuu. Ei sen tietysti niin valiksi, jos vahingossa jaisi tanne! Saarielama on ollut mita mainiointa. Tapasin bussimatkalla paikallisen naisen, joka otti mut mukaansa talle rannalle jolla  on toissa ja hommasi mulle alennusta majapaikasta. Muutenkin talla saarella kaikki paikalliset ovat erityisen ystavallisia, juttelevat vaikka kuinka ja tarjoavat apua ja neuvoja kaikenmoiseen. Kun tulin  tanne silloin illalla, ensin vaikutti etta olisi paljon porukkaa, mutta loppujenlopuksi tama onkin ollut ihan tosi rauhaisa paikka. Rannat ovat tosi pitkia (ja hienoja!), niin ihmiset levittaytyvat niin isolle alueelle, etta saa olla ihan omassa rauhassa jos tahtoo. Aika seurallinen on kumminkin ollut tama etappi, tutut tytot tulivat eilen ja ollaan nyt yhdessa pyoritty. Ja tutustuttu myos sekalaiseen seurakuntaan muuta sakkia. Nyt olen lahdossa yhden ruotsalaisen tarjoamalle ranta-piknikillalliselle, harmi :)

Aurinko mollottaa todella kuumasti paivisin, tanaan tuntui valilla jo liian pistavalta ja piti valilla karata pois sen ulottuvilta. Mutta iltaisin se laskee mereen niiin maan kauniisti, menee taas ykkoseksi reissun hienoimmissa auringonlaskuissa! Mitahan viela on tulossa!  Se selvinnee pian. Koittakaahan kestaa siella kylmassa, voitte kylla ihan syysta olla vahan kateellisia siita etta olen taalla, hah!

Terveisin iloinen matkaaja.