Tai no ei ehkä sentään rommia, vaikka se ehkä sopisikin siihen skanaarioon, että olen tänään osallistumassa Ruisrockin heviperjantaihin. Mitähän sinne kuuluu laittaa päälle? Heh. On siis kuitenkin tullut se kauan odotettu aika, että kesän ensimmäiset festivaalit starttaavat....noin 2 tunnin päästä! Jeh. Vielä voin myydä pari kesäistä laivamatkaa, mutta sitten säntään kyllä kovaa konttorista kotio! Ensimmäinen festivaalivieras on jo bussissa.....

Armas asuntoni vastaanottaa vierailijoita hieman usemapiakin tässä viikonlopun aikana, mutta sehän vaan sopii. Koska jos sähkömies on tänään selvinnyt paikalle kuten suunnitelma oli, kotini pitäisi olla VALMIS! En voi tarpeeksi koRRRRRostaa, kuinka onnellinen asia se on. Yli vuoden ajan tässä on nyt kumminkin spännattu sen asian kanssa, mitä milloinkin remontissa tapahtuu ja mikä vesisyöttö paukahtaa milloinkin.  Nyt on sitten uusi hieno vessa ja kaikkea. Vielä tarvii vähän imuroitsea ja festivaalikunnossa ollaan sekä minä että kämppä :)

Muutoinkin elämä on ihan hymyillyt tässä koko alkukesän. Maltalla oli mahtia, kuten edellä olen kirjoitellut. Sen jälkeen on ollut Suomessakin vallan mahtia. Ensimmäiset päivät paluun jälkeen tuuli kyllä Helsingissä niin että meinasi tukka lähteä eikä nyt ihan mainittavan lämmintä ollut. Vähän mietitytti maisemanvaihdos siinä kohtaa, mutta eipä ole enää lähiaikoina tarvinnut miettiä. Olen rakastanut Turun kesää kovasti! Ihan mukavaa tämä säännöllinen työrytmi, vaikka ensin epäilinkin miten vuorotyöhön yli kymmenen kesän ajan tottunut henkilö sopeutuu 9-17 vuoroihin. Hyvin on sopeutunut. Varsinkin nyt, kun illatkin on olleet ihanan lämpösiä vielä pitkälle yli yhdeksään. On tullut oltua puistoissa ja jokirannassa harva se ilta millon missäkin seurassa ja toimintamuodossa.

Eilen pääsin myös kaverin opastamana Ruissalossa ihan uusille kallioille, Kuuvannokkaan. Oli kaiken mainostamisen arvoinen paikka, ihan mahtikaunis. Olis melkein voinut jäädä jo telttailemaan niin ois ollu lyhyt festarimatka! Mutta tulin ny kumminkin vielä tämän päivän myynnin tekemään, hyvä minä.

Tulevillekin viikonlopuille on kaikkea hauskaa suunnitteilla. Den följande lähdetään Männynoksan ja Palménin kanssa pyöräilemään Turun saaristoon. 8 vuotta olen miettinyt, että olisi aika tehdä saariston kanssa tuttavuutta, joten nyt olen tähän varsin innokas.  Yhden pitkän viikonlopun sain myös töistä neuvoteltua, jotta pääsen edes vähän mökkihöperöitymään Sulkavalle. Sinne haluais kyllä heti. Ja aika moneen muuhunkin kesäkohteeseen. Mutta aika moneen on kyllä suunnitelmissa mennäkin, joten nou hätä!

Mutta nyt tulee aurinko vahvasti esiin sateisen päivän jäljiltä, aika lailla oikea ajoitus. Alan fiilistelemään ! ! !

Hepskukkuu. Täällä eräs vapaailtaa viettävä nuoriso-ohjaaja fiilistelee siitä, että iltameiningit ovat meneillään ja tämä saa piiloutua toimistoon työkaverin läppärin kanssa ja vähät välittää siitä, kuka tanssii ja kuka ei! Pääsin vapaalle jo iltapäivän keilailusession jälkeen, ja lötkösin rannalla ja kävin elokuvissa (3 euroa lippu täällä, se on sellanen ns sopuhinta?). Ja nyt vielä tosiaan puoliyöhön armonaikaa, sitten vaihdetaan vuoroa ja pari muuta työkaveria pääsee yöjalalle vapauteen. Itse henkkoht en juuri tällä hetkellä sinne hinkua. Tää on ollut aika tervehenkistä aikaa, kerran vaan oon ollut viihteellä. Siis ilman lapsosia. Niiden kanssahan tämä on yhtä viihdesirkusta hela tiden :) Jokseenkin on yleensä voimat imetty loppuun siinä vaiheessa, kun heidät on petiin saatu. Tai niinhän me ainakin voidaan kuvitella tapahtuneen,,,,

Itseasiassa päästiin leikkimään myös pahaa poliisia tässä männäpäivinä - yllätys iltatarkastus tuotti tuloksia. Poikien jääkaapista löytyi 3 tyhjää vodkapulloa. Huom: tyhjää pulloa jääkaapista. Tyhmyys ei aina tunne rajoja.... No siinähän kärähtivät ja aika vähällä tiukistelulla saatiin puolustus pettämään ja totuus esiin. Ei ollukaan totta, että kukaan ei tiennyt, mistä pullot olivat peräisin. On se kumma, ois se toki voinut niinkin olla. No, kolmasosa koko jengistä oli osallisena tähän episodiin, ihan hyvä edes niin, 3 pulloa vodkaa kolmeen pekkaan tms ei ehkä olisi ollut ihan toivottavaa. No, tänään allekirjoittelivat sitten vanhemmille lähetettäviä varoitusilmoituksia kiltisti. Ja katuivat syvästi, että koittivat valehdella meille. Enkä usko, että enempää rebellointia on luvassa. Nää on kyllä ihan ihania teinejä pääpiirteittäin, pari poikaa voisin helposti adoptoida!

Kotiinlähtö odottaa mua jo nurkan takana, perjantaiaamuna oisi suuntana lentokenttä. Nyyh. Erittäin kaksipiippuinen asia. Toisaalta huokaan syvään helpotuksesta, toisaalta tulee varmaan aika haikeus. Tää on ollut varsin kokonaisvaltainen juttu ja suurimmaksi osaksi ihan mahtavan hauska. Tulee olemaan vaikeeta sopeutua 8-16 toimistotyöhön ens viikolla...Mutta toisaalta, onhan meneillään Suomen kesä, joka on elämän parasta aikaa! Toivottavasti se vaan alkaa viimeistään sitten lauantaina ;) Enkä kyllä oikein osaa kuvitella, että löytäisin energiat heti ottamaan uusiksi seuraavan ryhmän kanssa tätä systeemiä- hatunnosto vaan niille jotka vetää tätä hommaa kuukauden putkeen tai pidempäänkin! On täällä ollut kaikenlaista probleemaakin, ei ihan ideaali työyhteisö jokaisessa suhteessa, mutta onneksi lähimmät työkaverit rulettaa. Ja muiden aiheuttamien ongelmien ratkominen yhdessä lähentää kummasti.. Mutta voin kertoilla näistä enemmän sitten joskus!

Lisään pari kuvaa taasen ja sitten kiitän ja kuittaan Malta-osuuden. Huomisesta kaikki vielä irti. Pääsen jeeppisafarille kuskiksi. Joka on varsin mielenkiintoista, koska täällä on liikenne kuin Briteissä konsanaan, aivan väärällä puolella tietä! Joten tavoitteena tiellä ja hengissä pysyminen. Jotta pääsen sitten vielä teinidiskoamaan yhden illan lisää. Siksi vain siksi on henkikulta arvokas!

Puss och kram xxx

Toogaparty:

Aamumiiting, hirvee suunnittelu ja energia päällä, tietty

Sandy Beach

Kas päivää! Tai no iltahan tämä on, varsin pimeänlainen sellainen kuten Maltalla nähtävästi tuppaa olemaan. Ei suomalaisia kesäöitä täällä siinä mielessä. Mutta en nyt kuitenkaan lähtisi valittamaan täkäläisestä kesänlaadusta. Aikalailla on kuulkaatten ilimoja pidellyt, jossain kolmenkympin kieppeillä kipeutaan ja ylikin varmasti mennään. Ei olla paljon ehditty säätiedotuksia kattelemaan, eikä paljon muutenkaan mihinkään orientoitumaan sen kummemmin. Paitsi tietenkin teinien lukumäärään erinäisiä kertoja :) 

Reissu alkoi aikalailla leppoisasti, tulin keskiviikkona tänne ja ensimmäinen lapsukainen saapui 13-vuotiaan lähes kielitaidottoman venäläispojan muodossa lauantaiaamuna. Siihen asti vietin sitten tavallaan elämäni ensimmäistä palkallista kesälomaa, johon sisältyi lähinnä uima-allasalueeseen tutustumista. Harmillista kerrassaan. Mutta siitä se sitten lähti. Nyt lapsosia on 31. Meno on ihan hallinnassa, koska ovat kyllä varsin mukava porukka. Mutta kyllä ne kaikenlaista häsää saavat aikaan. Varsinkin lauantai oli melko mielenkiintoinen päivä, yhdeltä tytöistä katosi reppu siinä vaiheessa, kun oleskeluaan Maltalla oli kestänyt noin tunnin. Ja repussa luonnollisesti kaikki arvotavarat passista matkashekkien kautta elintärkeisiin lääkkeisiin. Päivä jatkui meillä sitten yön puolelle turvakameroiden nauhoja kattellessa, joka lopulta johti myös tuloksiin - saatiin ihailla kuinka kaksi miestä kiipesivät huoneeseen ikkunasta ja varastivat repun. Mahtavaa.  No oli sinänsä, että siihen asti pelättiin pahinta, että nauhalta selviää että asialla oli joku muu kurssilaisista. Se vasta olisi ollukkin paras alku tälle systeemille!

Mutta nyt ollaan jo keskiviikossa, päivät menee vauhdilla ja kyllä tää varsin hauskaa on. Tänään päivän raskas työtehtävä oli mikroautoilu (olin mahtava rallikuski) ja huomenna vuorossa reissu jollekin Maltan parhaista rannoista lentopalloilemaan. Beats the office, huh????  Työporukka on hauska, kaksi saksalaista, yksi amerikkalais-saksalainen, yksi puolalainen, ja minä. Yksi tosin on tällä hetkellä sairaalassa sydänvaivojen takia, mutta ei mennä nyt siihen,,,,Paikka on mahtava, ruoka hyvää, tunnelma rento. Eli ei juuri valittamista. Voi kyllä olla, että tän jälkeen joudun nukkumaan pari vuorokautta, onhan tää vähän kellon ympäri-hommaa. Kaksi yötä olen nukkunut murtoa pelästyneiden teinityttöparkojen vieressä, esim...

No, sellasta nyt pähkinänkuoressa. Koitan ladata tähän jonkun kuvan mukaan havainnollistamaan menoa! Palaillaan, ei paleta. Koitan, toistaiseksi mennyt ihan hyvin sillä rintamalla. Ja luotan oikeestaan siihen, ettette työkään siellä kotosuomessa ihan heti pala.  Hahah.

Koulualueemme.

No ehkä siinä biisissä laulettiin oikeastaan Molto molto molto, mutta minun suuntana on huomenna Malta. Joten nyt siinä lauletaan noin.

Huomenissa aamutuimaan on tosiaan tullut pitkään kalenterissa merkittynä ollut aika lähteä lentokentälle ja suhahtaa Amsterdamin kautta Vallettaan ja sieltä kai joku kuskaa minun St.Julianin rantakohteeseen. Jossa vietän seuraavat viikot kolmenkymmenen 13-18 vuotiaan tyypin menoja vahdaten ja yrittäen heille hupia tuottaa. Melkein kaikki iloiset kielikurssilaiset ovat saksalaisia, muutama tsekki ja yksi venäläinen joukossa. Mutta englanti onneksi kurssikielenä, muuten olisi ainakin mun kontribuutio kielenoppimiseen melko kyseenalainen!

Jännä lähteä, oikein muuta en osaa ounastella kuin että aurinkoa lienee ainakin luvassa. Ja se on hyvä asia se! Vaikka tällä hetkellä tietysti täällä kotomaassakin on melkoisen ihanaa. Suomen kevään hitaastitulossa on ehdottomasti hyvätkin puolensa, nyt kun vihdoin on vihreää ja kukkaista niin ei voi kuin huokailla ihastuksesta koko ajan. Olen ollut viimeisimmän viikon Kauniaisissa, ja täällä kyllä äitin kukkapenkit kukoistaa:

Toukokuu on ollut tänä vuonna kesälomakuukauteni, ja ihan hyvin se on tullut kulutettua. Jyväskylä, Mikkeli, Sulkava ja Turku ovat olleet keskeisimmät lomakohteet. Kesäaktiviteetteihin sisältyivät myös yhdet varsin kauniit häät ja yhdet rattoisat polttarit. Lisäksi urheilukiletoni on loppunut, huraa. Vaikka totuuden nimessä on kyllä myönnettävä, että sitä loppumista en ole vielä ihan kauheasti hyödyntänyt,,,,pitää ottaa pehmeä lasku. Mutta kunhan palaan Maltalta ja siirryn tagas Turgu, vakaa suunnitelma on ostaa rullaluistimet (ja kaikenlaisia suojuksia!) ja aloittaa uusi riehakas harraste Aurajoen rantamilla.

Viime aikojen parhaisiin suorituksiin lukeutuu toki myös putoaminen järveen vaatteet päällä ja puhelin taskussa. Taas yksi luuri koki hukkumiskuoleman....vasta neljäs. Nokialla ei kuulemma valitettavasti ole vedenkestäviä puhelimia. Tämä kyllä oli enemmän laiturin vika kuin minun, kaverin mökillä laiturin pää, josta pidin kiinni vettä järvestä nostaessani, vain yhtäkkisesti irtosi ja putosi kanssani veteen. Splendid. Vähän niinkuin extempore-ohjelmanumero polttarien jälkeiselle aamulle.

Mutta ei kun kohti uusia haasteita vaan. Pitäkää peukkuja!

 Glada vappen alla tillsammans

Vappuaatto näyttää mitä aurinkoisimmalta, ainakin täältä matkamyymälän ikkunasta. Viimeiseen tuntiin ei ole yhtään ihmistä sisälle eksynyt, on se kumma. Melkein yhtä kumma, kun toissa juhannuksena puhelinmyynnissä vallinnut hiljaisuus! No, kohta menee meilläkin ovet kiinni ja jää pelkät muumit päivystämään ilmapalloineen ikkunaan.

Kunhan olen selviytynyt tänä illalla Grankullaan kaiken tavarani kanssa, sanon halleluuja. Putkiremontti, eli kavereiden kesken remppa, alkoi onneksi viikon etuajassa, miksikäs ei... No, todella ystävällistä, että reiskat kävivät sen minulle pari päivää ennen h-hetkeä sentään ilmoittamassa. Jos olisin maanantaina mennyt tietämättömänä kotiin, se olisi ollut sydärin paikka. Sen verran olivat tarmolla aloittaneet. Päivässä oli revitty vessasta katto auki, pöntöt ja lavuaarit irti, ja keittiö pistetty samalla tavoin hyrskynmyrskyn. No, hyvä kai se on, että ovat tehokkaita.

Tämä viikko on sitten sujunut evakkoelämän merkeissä. Onneksi on ihania kavereita, jotka ovat majoittaneet ja kuskanneet sekä minua että palmuani ynnä muita vermeitä :) Oli aika legendaarista asua viimeiset opiskelija-statuspäivät yo-kylässä. Tänään nääs kai mun pitäisi virallisestikin olla magister. Mutta siis jos joku pelastushenkilökunnasta on linjoilla, niin KIIIIITOS vielä tätäkin kautta.

No, tänään tosiaan pitäisi enää saada rahdattua töistä jättikassi asemalle, hakea kotoa sairaalan sauvat palautukseen ja muistaa tyhjentää vielä rautaitieaseman säilytyslokero mukaan junaan. Ja ainiin, toivoa, että isäni ei tee "P Mankisia" ja unohdu johonkin sairaalan komeroon vaan muistaa sen sijaan tulla kuskaamaan minut asemalta eteen päin!

Jos näin käy, niin olen ihan vappufiiliksissä! Huomenna sitten Kaivariin ja kovasti piknikkiä kehiin. Kenties törmäämme siellä????

Anna lantion pyörii huuda wou-wou-wou- testasin tämänkaltaista tanssityyliä lauantaina viihdekeskus Flamingon yökerhossa. Vaatii hieman luovuutta tanssia niin, ettei juuri liikuta toista jalkaa:)  Ja myös kärsivällisyyttä, ainakin jos on liikenteessä sellaisten aerobic-henkisten sambaajien seurassa kuin minä olin. Kauhiast ois tehnyt mieli lähteä mukaan muuveihin,,,, Mutta maltoin nyt vielä.

Robocop-tuki on nyt kuitenkin historiaa, toivoakseni for ever and ever! Muutamia päiviä olen elellyt vapain jaloin, eikä kyllä ole ikävä vielä päässyt iskemään. Ei polvi kyllä juuri mihinkään koukistu, vaikkei pakkosuoristajaa käytäkään. Mutta teoriassa voisi koukistua! Ja kyllä se nyt jo paremmalta tuntuu kuin ensihetkinä, joten kenties tässä on suuntana hidas ja epävarma ylös päin.

Perjantaina käytiin testailemassa iloittelukuntoa PMMP:n keikalla Turun uudessa Apollossa, ja voin antaa käytännön vinkin niille, jotka suunnittelevat sinne keikalle menemistä: Älkää menkö. Paikan keikkakuntoisuus ei ollut mennyt yhtään parempaan suuntaan Giggling-ajoista, vaan juurikin sinne toiseen päin. Lava on niin matala, ettei kellään muulla kuin eturivistöllä ole toivoa nähdä mitään. Nokkelaa. Ei pystytty edes havainnoimaan, kuinka iso maha Miralla oli, vaikka tämä oli yksi tärkeä tavoite;) Päälaet näkyi, välillä. Mutta musiikki oli tokkiinsa hyvvää.

Viihdeviikonloppu jatkui junailemisella Helsinkiin ja siirtymällä melko erilaisiin tunnelmiin. Olimme antaneet joukolla kolmikymppistyneelle kaverille lahjaksi hotelliyön siippansa kanssa, sisältäen lastenhoitopalvelun kahdelle alle 2-vuotiaalle tiiperolleen. Itse en voi tästä paljoa kommentoida, koska ehdin osallistumaan vain muutaman suht hyvin menneen tunnin ajan, vuorokauden paikalla olleet ehkä sitten enemmänkin....Ei ollut vissiin ainakaan kauhea vauvakuume kelleen päässyt iskemään! Mutta ihan avartavaa ja opettavaa, mulle oli ainakin jo suht haastavaa saada toiselle ulkoiluvaatteet päälle tukehduttamatta poikaa villapaidan kaulukseen joka jäi päähän kiinni. Mutta kai se harjoitus noissa tekee mestarin, jos jaksaa harjoitella!

Karkasin tosiaan itse paikalta, koska pääsimme Margen kanssa lunastamaan yhteisen valmistujaislahjamme- kylpyläillan Flamingossa. Sitä sitten puolestaan voinkin suositella kaikille, oli oh so relaxing. Paljon erilaisia saunoja ja lämminvesiallasta ja kaikkee. Ja hyvä illallinen ja vähän yökerhoilua päälle - eri hyvä paketti. Vedettiin Lempparin kanssa karaokeakin, Rusketusraidat huutamalla läpi:) Puri yleisöön, joka ei ollut kovin kriittistä!

Et silleen viime aikoina. Helvetin hyvin menee:) Alkuviikko piäkaupunkseuvvul ja sitten Turkuun ihmettelemään, pitäiskö pian alkaa pistämään kämppää pakettiin. Vapun jälkeen ois oletettavissa myllerryksen aloitus siellä. 

Alkuun musiikkisuositus, jos joku ei bongannut sitä näppärästi suoraan otsikosta. Jos Scandinavian Music Group kolahtaa, niin uusi levy Palatkaa Pariisiin kolahtaa varmasti näin kevätauringon ottaessa erävoittoa vähitellen. Kaunista, hyviä sanotuksia, hyvää tuulta (vaikkei kaikkien biisien aihio onni olekaan..)  Vaikka näin:

ei tunnu missään   

olen matkalla                                                                                                                  

olen matkalla takaisin sinne                                                                   

minne kerran toivotit minut                                                                          

kun minulta viedään kaikki                                                                          

autan kantamaan                                                                                     

kevyesti nousee askel                                                                                   

autan kantamaan                                                                                             

ja kun lopulta kaadun teen sen näyttävästi   

näin minä vihellän matkallani, jos sen on oltava niin, olkoon sitten niin... 

Olen ollut pitkästä aikaa satamassa töissä tämän viikon illat, ja saanut taas muistutuksen, että aika monenlaista matkalla viheltäjää sielläkin pyörii. Eilen lähtivät laivalle Ohi On-pojat tarrat rinnuksissaan ja ihan hyvin pohjustaneina. Sopiva yhtälö sen kanssa, että risteilyteemana oli Ladie's night ja lavalla esim Hunksit. No, on toki voinut olla aikamoiset yöt leideillä sotapoikain kanssa:)

Mutta tässä lempparimatkaajani viikon varrelta:

1) Laivasta ulkoistunut keski-ikäinen mies, jonka silmät harittivat päinvastaisiin ilmansuuntiin ja joka ilahtui siitä, että satamassa oli kaksi poliisia, koska häneltä oli varastettu laivassa kaikki tavarat. Ei ollut edes takkia päällä. Jäi hieman epäselväksi mistä tämä henkilö oli tulossa, Lappeenrantaan se oli menossa. Varattuna oli risteily Tukholma-Turku-Tukholma eri laivalla, kuin miltä hän nyt terminaaliin iloksemme saapui ja sanoi tulevansa Ahvenanmaalta. Ja hän oli vaan laivalla ollut tanssimassa, ja joku vei kaikki tavarat. Hän katsoi myös aiheelliseksi vittuilla poliiseille koko ajan, sen jälkeen siis kun ensin halusi ehdottomasti heille raportoida tilanteestaan.

2) Kaksi eri päivinä aamulaivalta ulos heitettyä ruotsalaista, jotka olivat viettäneet päivänsä Turun putkassa ja pyrkivät iltalaivaan jotta voisivat palata takaisin kansankotiin. Ongelmana vaan, että kummankin kaikki tavarat, rahat ja henkilöllisyystodistukset olivat siellä aamulaivassa. Turun poliisi ei halunnut majoittaa heitä pidempään, eikä iltalaiva halunnut heitä mukaan. Mahtavia tilanteita...

3) Nainen, jolla oli varaus Viking Linelle, ja joka suuttui lähtöselvityksessä meille siitä, että hän oli väärässä terminaalissa.

Jobbande är roligt:)

Niin se varmasti on. Tällä hetkellä voin hyvin eläytyä tuohon vanhuuden mukanaan tuomaan rajoitteeseen, kengän jalkaanlaitto on yksi elämäni keskeisen haastavista projekteista at the moment. Pysyy ainakin taipuisuus jossain määrin yllä, kun on pakko yltää suoran jalan toiseen päähän!

Mutta tuo otsikon ajatus on kirjasta Lasten ajatuksia isovanhemmista. Tässä muutamia muita, melko riemukkaita, sanoisin:

Mummon hammasharja meni rikki sodassa. Siksi se ei ikinä harjannut hampaita.

Mummolla on monet tekohampaat, koska se pyöräilee paljon, ja hampaat lentelevät suusta.

Isovanhemmat eivät käy diskossa, koska niiden luut ovat menneet palasiksi.

Vanhukset eivät käy rokkikeikoilla, koska siellä on liian vaarallista. Ajattele jos siellä on vaikka hevirokkareita.

Vanhukset eivät lyö toisiaan. Onhan se aika vaikeaa, jos toisessa kädessä on keppi.

Isovanhemmat eivät saa ajaa autoa. Ne kutistuvat koko ajan eivätkä lopulta näe ratin yli.

Vanhukset kävelevät kepin kanssa siksi, etteivät menettäisi tasapainoaan ja kaatuisi eteen päin.

Kun lähtee eläkkeelle, lähtee oikeasti terveyskeskukseen.

Jos vanhusten tukka ei olisi harmaa, kukaan ei tietäisi että ne ovat vanhoja, ja sitten saattaisi sanoa jotakin, mitä ne eivät ymmärrä.

Tänään on muuten ilmassa lupaus keväästä.

Tein sen aamukamman. Runolla terästettynä.

Nyt on tosin jo pari viivaa enemmän ruksittu, kuin kuvaushetkellä. Ensimmäinen kokonainen viikko takana, halleluujaaaaaaaa.

Heh ja hoh. Yksi hieno lahja jäi vielä esittelemättä tuossa edellisessä setissä. Yksi kolmesta kummitädistäni, jonka kanssa en paljon ole ollut yhteyksissäkään, antoi tosi arvokkaan muiston. Hän oli kirjotellut vihkoon tunnelmia syntymävuotenani, ajatuksia hyvästä ystävästään äidistäni, tämän miehestä, isästäni, sekä itsestään ja tietysti minusta. Lisänä oli äidin hänelle kirjoittamia kirjeitä 80-luvun alusta minun ja Kaisun ensimmäisiltä vuosilta. Ja bonuksena pari minun hänelle lähettämää kirjettä. Ensimmäinen oli melko hupaisa:

Mukana oli myös äidille sanelemani "selvennys", tässä siis -tottakai-  kerron kesälomakuulumisia. Isän kanssa on esimerkiksi käyty katsomassa Tapiolassa puuheppoja ja liukumäkeä ja kahluualtaassa on uitu. Hauskin oli kuitenkin lopetus:       

"Enemmästä kirjoituksesta Annu ei saa selvää ilman silmälaseja. Ja silmälaseja ei ole!"

Pirulainen, puuttuvat lasit! Nyt jäi sitten lopetus mysteeriksi.